Teeri ja takaportin vahtina possu

Saimme ystäväperheemme pojan metsästämän teeren tässä yhtenä päivänä, aivan patavalmiina kotiovelle tuotuna, ei voisi helpompaa olla. Kiitos K! Tähän asti kaikki oli hauskaa ja helppoa, mutta seuraavaksi piti alkaa miettiä, mitä lintupololle. Pari päivää sulattelin lintua (lue:pidin sen kylmässä, ettei olisi pakko kokata) ja kyselin suvulta ja ystäviltä neuvoa. Lopulta muistin, että onhan minulla riistakeittokirjakin. Ostin sellaisen noin vuosi sitten, kun halusin saada uutta vinkkiä esimerkiksi poron laittamiseen. Lannistuin tosin heti, kun poronkäristysohje alkoi sanoilla: "sulata 200 g valmista käristyslihaa". Nyt minulla oli parempi onni, teeren valmistus alkoi sillä, että kokonainen lintu siivotaan (mikä oli tehty jo) ja lintu paistetaan kauttaaltaan. Tämä kuulosti jo paremmalta.

Paistoin teeren pinnan parhaani mukaan ankanrasvassa suuressa padassa. Suolasin ja pippuroin pinnan. Pilkoin pataan pari sipulia ja  porkkanaa ja (huom!) palan palsternakkaa. Kaadoin pataan kana- ja lihalientä sen verran, että kyljellään pötkötellyt lintu uiskelteli puoliksi liemessä. Muutama katajanmarja pinta murskattuna lensi pataan myös. Olisin laittanut padan uuniin hautumaan, mutta siellä oli jo possua. Teeri hautui liedellä noin puolitoista tuntia.

Koska itseluottamukseni riistakokkina oli vielä verraten pieni ja pataan laittamani lintu niinikään verraten pieni JA koska olin ostanut Heinolan Heilasta possunlapaa, päätin tehdä senkin ruoaksi tänään. Ihan vain siltä varalta, että ryssisin linnun pahasti tai se olisi niin järkyttävän hyvää, että se loppuisi ennen kuin perheen nälkä. Suolasin ja pippuroin lapapalan kauttaaltaan ja sijoitin sen toiseen pataan sipulilohkojen, porkkanapalojen, omenan ja valkosipulin kanssa. Päälle lihalientä ja uuniin. Toivoin, että näillä eväin pääsisimme tämänkin päivän iltaan asti. Possu viihtyi kuumassa uunissa kolmatta tuntia.

Lisukkeiksi valmistin lyttypottuja, jotka ovat rapsakkuudessaan kivoja lisäkkeitä ja valmistuvat helposti, kun vain muistaa esikeittää perunat hyvissä ajoin. En käsitä miten kukaan voi moisen itsestäänselvyyden unohtaa...

Teeren rintapalat olivat yllättävän isot ja se kaksivärisyys oli hämmentävä, vaikka olin siitä lukenutkin. Muuta en oikeastaan linnusta saanutkaan irti. Liha oli tiivistä ja tummaa maultaan, hyvää ja intensiivistä. Possun riivin liemeen ja sitäkin söimme hyvällä ruokahalulla. Nälkä siirtyi ainakin seuraavaan syöntikertaan ja sehän ruokailun perimmäinen tarkoitus onkin. Se mitä teerestä on jäljellä päätyy huomenna liemipataan, sillä kotitekoiset liemet alkavat olla jo vähissä.