Empanadat arjen aattona

Pitkähkön loman alkaessa tuntuu, että lomahan kestää ikuisesti ja on aikaa vaikka mihin. Parasta tässä talvisessa lomassa on ollutkin kiireettömyys, ei ole tarvinut tehdä mitään, ei mennä minnekään, jollei ole halunnut. Itseotettu täysi vastuuvapaus sosiaalisesta elämästä (poislukien netti) on maistunut hyvältä, joskin tästä voinee myös päätellä, etteivät erakkous ja mökkihöperyys välttämättä ole kaukana.

Ruokataloudessa on menty isoilla aallokoilla, välillä on keittiössä vietetty aikaa tuntikaupalla ja tehty monimutkaista ruokaa, välillä on vellottu tyvenessä ja oltu syömättäkin. En ole tehnyt mitään keittiöön tai blogiin liittyviä uudenvuodenlupauksia tai -päätöksiä. Olen onneton pitämään niitä ja huono omatunto on ikävä kumppani. Parempi kun ei lupaa mitään, niin saattaa yllättää itsensä! Ainoastaan blogin alkuperäinen teema palailee piakkoin pintavesiin, nimittäin ammatipyöräilyn seuraaminen ja niiden maiden ruokien kokeileminen, joissa kilpailuja milloinkin pidetään. Viikon kuluttua kausi alkaa ja unissani olen jo etsinyt epätoivon vimmalla ruokia, joita voi tehdä ja syödä pää alaspäin. 

Tänään oli vielä vapaata ja aamuisella kierroksella tuttuja ja tuntemattomia blogeja selaillessani päätin päivälliseksi tehtävän empanadoja. Niitä en loppukesän Espanja-viikoilla tehnyt, lähin sipaisu olivat pinaattitäytteiset voitaikinanyytit. Jääkaapissamme on ollut jo hetken aikaa pätkä chorizoa, myös paketti broilerin fileitä ja setti viiriäisenmunia kaipasivat käyttöä. Löysin monenmonia blogeja, joissa empanadoja oli tehty, eikä minulla ollut tietoa mitkä niistä ovat perinteisiä tai oikeita eikä se oikeastaan kiinnostanutkaan. Ne hylkäsin kättelyssä, joissa ohje alkoi valmiiden taikinakuorien sulattamisella, sillä sellaisia ei täällä ole saatavilla ja muutenkin tahdoin kokeilla taikinan valmistamista tähän tarkoitukseen. Ohjeen taikinaan ja viitteet täytteeseen otin tästä ilmeisen suositusta blogista.

Aloitin tekemällä taikinan ja siihen käytin (mitat muutettu meikäläisiksi niin tarkoin kuin osaan, alkuperäiset linkistä.):

• n 10,5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl suolaa
• 225 g voita
• 2 suurta kananmunaa
• n 1,6 dl kylmää vettä 
• 2 rkl etikkaa

Kumosin jauhot suureen kulhoon ja lisäsin siihen pieniksi kuutioiksi leikatun kylmän voin. Murustelin voin sormenpäillä hieroen jauhoihin tavoitellen leivänmurumaista silppurakennetta. Sekoitin pienemmässä kulhossa munat, veden, etikan ja suolan haarukalla ja lisäsin nesteen suureen kulhoon. Sekoitin taikinan käsin tasaiseksi ja lopuksi työstin sitä kämmenellä kulhon reunoja myöten niin, että sain aikaan kiinteän taikinapallon. Käärin pallon kelmuun ja nostin jääkaappiin asettumaan.  

Tässä kohtaa tulin ajatelleeksi, että lähes kaikki viime aikoina tekemäni taikinat ovat olleet juuri tällaisia, olen tullut kai vahingossa oppineeksi tekemään perinteistä, monikäyttöistä taikinaa! Vuosi sitten en ollut koskaan tehnyt tämänkaltaista taikinaa, olin ainoastaan aukonut keltaisia pakkauksia. On muuten ollut myös hauska huomata, että tunnistaa sen hyvän yksinkertaisen tuoksun, joka tulee siitä, kun voi taipuu sekoittumaan jauhoihin. Yksinkertaisia keittiöiloja!

Ohjeen mukaan taikina saa olla jääkaapissa kuusikin tuntia ja ymmärsin, että tämänkaltaisen taikinan voi myös pakastaa. Ehkäpä sen voisi  kaulita valmiiksi lätyiksikin, pakastaa vaikka voipaperipalojen väliin pinottuna, jolloin saisi niitä pakastettuja kuoria sitten kiireempään aikaan.

Taikinoiden suhteen olen tavallisesti kiltti tyttö ja täytteiden kanssa tottelematon ja sovellan.  Käytin täytteeseen:

• 4 broilerin filettä pieniksi kuutioiksi leikattuna
• noin 10 cm pätkä chorizoa (olisi saanut olla enemmänkin)
• 8 keitettyä viiriäisenmunaa
• 1 sipuli silputtuna
• 1 iso valkosipulinkynsi silppuna
• 1 suippopaprika suikaleina
• 2 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen
• laakerinlehti (nyt tuore, ostimme Tampereelta kasvin, joka ei vielä ole kuollut)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Paistoin broilerikuutiot oliiviöljyssä, lisäsin joukkoon muut aineet ja annoin täytteen hautua hetken aikaa, maistelin ja maustoin. Annoin täytteen jäähtyä.

Jaoin taikinan 18 palaan ja kaulin ne jauhoisella alustalla halkaisijaltaan  noin 15 cm letuiksi. Levitin lettusille vähän paksua turkkilaista jogurttia ranskankerman puutteessa. Osaan empanadoista laitoin täytteeksi keitetyn viiriäisen munan ja ison lusikallisen täytettä. Muihin laitoin täytettä ilman viiriäisenmunaa. Käänsin lettuset puolikuun muotoon ja kieritin reunan taitteelle samaan tapaan kuin puolalaisissa keitinpiiraissa. Voitelin empanadat veden ja kananmunan sekoituksella ja paistoin niitä 200 asteessa noin 30 minuuttia. Jäähdytin niitä niin kauan kuin ikinä maltoimme ja sitten aloimme varovasti polttaa kieliämme. Lisänä meillä oli salaattia ja patatas bravas. Yritin tehdä aiolia, mutta kesäinen aloittelijan moukantuuri ei toistunut, en saanut majoneesia muodostumaan, en sitten millään. Niinpä sekoitin nopean kastikkeen turkkilaisesta jogurtista ja valkosipulimurskasta aiolia paikkaamaan. Empanadat olivat maistuvia, täyttäviä ja kuori mukavan rapeaa eikä tehnyt mieli jättää reunuksiakaan syömättä. Maistunevat huomennakin välipalana.