maanantai 23. tammikuuta 2012

Kotivoita


Voita näyttää jälleen olevan kaupoissa ihan valittavaksi asti, mukaani lähti viime viikolla tanskalaista Lurpak-voita, lähinnä hauskan nimen vuoksi ja siksi, että omatoimimatkoilla sitä on usein ollut matkajääkaapissa pienen pakkauskokonsa vuoksi. Nyt en käyttänyt Lurpakia mihinkään, vaan käytin pari purkkia ikääntymään päin ollutta kermaa. Osuin tällaiseen postaukseen ja sen myötä moniin muihinkin blogeihin ja kotimaisiin sivuihin, joissa voita oli tehty nykykonstein. Minä olen sen verran kaupunkilaistaustainen, ettei minulla ole muistoja mummosta kirnuineen tai muuta nyt maalaisromanttiselta kuulostavaa, vaikka varmasti vointekeminen ihan jatkuvasti on ollutkin kovaa työtä. 

Toimin linkin ohjeiden mukaan. Kylmensin ensin Kitchen Aidin kulhoa ja lankavispilää hangessa, pakastimeen ei mahdu niin isoa möllikkää. Kaadoin sitten puhtaaseen, kylmään ja kuivaan kulhoon noin puoli litraa kuohukermaa ja laitoin vispilän soimaan. Ohjeissa neuvottiin peittämään kulhon suu löyhästi vaikka keittiöpyyhkeellä, sillä aluksi kerma tahtoo roiskua ja myöhemmin hera alkaessaan erottua. 

Kone vatkasi  toiseksi suurimmalla nopeudella ja minä vahtasin vieressä, kellon mukaan viidenellätoista minuutilla alkoi hera erottua ja parissa minuutissa voi oli muodostunut melkoiseksi paakuksi vispilän lankoihin. Hera tosiaan roiskui viime hetkillä aikamoisesti, joten pientä siivoamista tarvittiin. Laitoin toisen kulhon päälle siivilän, johon viritin palan puhdasta lakanakangasta. Minulla on käytöstä poistetuista lakanoista revittyjä palasia keittiökäytössä milloin mihinkin puuhaan. Nostin vispilän voimöykkyineen kankaan päälle ja kaadoin heran, jossa myös lillui pieniä voimuruja siivilään. Puristin nopeasti (ettei voi lämpene käsieni lämmöstä) kankaan läpi heran niin tarkkaan irti voista kuin mahdollista. Otin heran talteen sämpylätaikinaa varten. Pesin voita jääkylmässä vedessä puhtailla käsillä työstäen, heraa vielä irtosi jonkun verran saaden kylmän veden sameaksi. Kun sitä ei enää tapahtunut, muotoilin voin palleroksi. Varsinaista voimuottia minulla ei (vielä) ole. 

7 minuutin kohdalla
15 minuutin kohdalla
En suolannut voita, sillä pidän eniten suolattomasta voista ja se on kätevää leivonnassa. Voista tuli kauniin keltaista ja se tuoksuu ihanan puhtaalta. Puolesta litrasta kermaa tuli melkein tarkalleen 200 g voita ja 3 dl heraa. Säästösyistä voin tekeminen ei kannattane kotioloissa. Eri lähteissä puhutaan viikon säilyvyydestä, mutta mainitaan tietysti pakastamisen sopivan voille.

7 kommenttia:

  1. Voin tekeminen itse on ihan järkevää, jotta saa suolatonta voita. En ainakaan vielä ole löytänyt suolatonta voita hylana tai laktoosittomana.

    VastaaPoista
  2. Hieno yritys ja tuloskin näyttää hyvältä! Täälläkin on tuota hassun nimistä Lurpakia;D

    VastaaPoista
  3. Hiidenuhma: Meillä kun ei ole oman perheen kesken mitään ruokarajoituksia, ei tule ajatelleeksi tuota hyla-juttua. Mahtaako hyla-kerma käyttäytyä samalla tapaa?

    Yaelian: Lurpak on jotenkin niin sympaattinen tuotenimi:)

    VastaaPoista
  4. Täälä meinaaja taas. Oon jo pari vuotta suunnitellut voita tekeväni. Ja postaavani sitten yhdessä leivinuunissa paistamani hapanjuureen tehdyn ruislimpun kanssa. Vaan eipä oo kumpaakaan näkynyt.
    Just olin kattellu näitä ulkolaisia reseptejä, jossa voi tehtiin tähän malliin, mutta nyt kun oli tämä taannoinen pula-aika, isäni jopa innostui tekemään voita Ilkka-lehdessä julkaistun reseptin avulla. Siinä oli mun mielestä piimääkin ja sitä hapatettiin ensin sitä kermaa huoneenlämmössä, tai jotakin sinnepäin. Täytyykin kysyä isiltä.
    Mutta aaltoja! (saadaan tämäkin postaus vähän ausseihin kallelleen.)

    VastaaPoista
  5. Nanna: Kannattaa meinata vielä vähän etiämmäs, oli hauska hetki, kun hera erottui ja kerma pätkähti voiksi:) Huomenissa meinaan leipoa jotain, mihin tätä ittetehtyä voita tulee.

    VastaaPoista
  6. Ens jouluna ei oo sitten mitään hätää voiasioissa, ellei pääse kermakin loppumaan. Tällaisia on varmasit kiva kokeilla, saa sellaista syvempää raaka-aineymmärrystä.

    VastaaPoista
  7. Ankerias: Nimenomaan! Nyt olen metsästänyt semmoista hauskaa voimuottia, että saisi aamiaispöytään sieviä voinappeja:) Löysinkin, mutta kahden pienen puumuotin postikulut olivat yli 50 euroa! En tilannut.

    VastaaPoista