Siideripossua

Syömme porsaanlihaa melko harvoin, ohitan usein porsaan lihatiskeissä vilkaisematta ja päädyn johonkin toiseen valintaan. Kammenpyörittäjä oli ostanut porsaan sisäfileen aikoen valmistaa siitä jotain ruokaa, mutta aikataulullisista syistä file oli jääkaapin kylmäosastossa tänäänkin, kun vapaapäivänäni automaattisesti omin keittiövuoron itselleni. Kun ulkona oli vielä pilkkopimeää ja pakkastakin huimat 25 astetta, oli mukava heräämisen jälkeen tehdä lämmin pesä sohvannurkkaan ja alkaa etsiä sopivaa ohjetta possulle. Mietin välillä, että miksi ihmeessä ostan keittokirjoja edelleenkin, kun melkein kaikki käyttämäni ohjeet ovat nykyisin blogeista peräisin? En osaa vastata muuta kuin, että mihin sitä pakkomielteistään pääsee, minulla ei koskaan voisi olla liikaa kirjoja, vaikka muuta voisi luulla erinäisistä pinoista ja vaakapinnoille kinostuvista kasoista. 

Aamuisa foodgawker-kierrokseni tuotti tulosta possuohjeiden sivulla numero 19. Sivuja olisi ollut vielä toistasataa selattavana, joten en ollut edes huolissani vielä. Olin varma, että jotain kiinnostavaa kyllä osuisi silmiini. Selailin blogeja sieltä täältä ja ohitin tietysti kaikki kymmenet pulled pork- ja pork belly-ohjeet, vaikka niissä olikin mahtavan näköisiä herkkuja. Tenderloin-ohjeissa oli paljon erilaisia vaihtoehtoja ja pitemmäksi aikaa pysähdyin Noble pig-blogiin siiderissä haudutettujen possumedaljonkien kohdalle. Olen selaillut tuota blogia ennenkin ja nyt päätin kokeilla linkittämääni ohjetta. Siiderietikkaa ei taloudesta löydy, mutta arvelin voivani korvata sen valkoviinietikalla. Pidin ajatuksesta, että ruoka olisi nopea valmistaa, vaikka sunnuntaisin yleensä viihdynkin keittiössä pitkiäkin aikoja.

Siivosin fileestä kalvot pois ja leikkasin sen noin puolentoista sentin viipaleiksi. Ripottelin viipaleille hieman suolaa. Paistoin viipaleita padassa öljyn ja voin seoksessa (sitä omatekemääni voita, joka toimii hienosti), kunnes pinnat olivat kauniin ruskeat. Ohjeessa neuvottiin malttamaan mielensä, eikä nyhtämään lihoja irti liian aikaisin kääntämistä varten, riittävästi paistuneet palat irtosivatkin nätisti. Nostelin paistetut palat lautaselle ja kaadoin pataan kastikeainekset.

• 2,5 dl kuivaa ranskalaista siideriä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 rkl valkoviinietikkaa

Raaputtelin puisella lastalla kaikki makuainekset padan pohjasta liemeen ja annoin sen kiehua reippaasti. Nostelin lihapalat kastikeliemeen ja haudutin niitä muusiperunoiden kypsyessä.  Siirsin lihapalat toiseen astiaan, ripotin niille myllystä mustapippuria ja peittelin foliolla. Nostin kastikkeen uudelleen kiehumaan ja annoin sen kiehua kokoon niin kauan, että sitä oli jäljellä desin verran. Siinä oli intensiivinen kirpeä maku, joka sopi lihalle mainiosti. Tein lisäkkeeksi muusia puikulaperunoista ja pakastimen viimeisestä ruohosipulinipusta.  Possu oli mureaa ja hyvää, pitääkin useammin ottaa possua ohjelmaan!

Pyöräilymaailmassa seuraava merkkitapahtuma on Tour of Qatar, joka alkaa ensi viikon sunnuntaina, samaan aikaan, kuin meillä kotimaassa jännitetään presidentinvaalin toista kierrosta. Tällä kertaa näemme kilpailua myös televisiosta, mutta maisemiltaan kyseinen kisa ei ole mielenkiintoisimmista päästä. Tässä vaiheessa kautta kelpaa kyllä tämä aavikkokisakin. Suosikkini Mark Cavendish aloittaa kautensa Qatarista, suomalaisia ajajia en listoista löytänyt. Työt vievät aikani tehokkaasti Tour of Qatarin aikana, mutta toivon ehtiväni kokeilla jotain sinne suuntaan vivahtavaa ruoka, josta minulla ei ole sitten niin minkäänlaista kokemusta. Ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia ruokalajeista.

Pyöräily ilmeinen sukuvika? Kuvassa mukana Kammenpyörittäjän isoisoisä