Chilimaustetut mantelit

Lauantaisen Oulun ruokablogimiitin teemana oli siis chili. Olin vähän paniikinomaisesti selaillut kirjoja ja blogeja löytääkseni jotain sopivaa, ennalta valmistettavaa, kuljetuksen kestävää ja jopa syömäkelpoista chilillä maustettua viemistä. En voi sanoa, että olisin aivan uinut sopivien ohjeiden meressä tai että valinnanvaikeus olisi ollut se suurin hankaluus. Se oli varmasti jo tunnustettu kokemattomuus chilin käytössä. Olin kuitenkin päättänyt, että pikkuleipiä veisin ja toiseksi viemiseksi valikoin helpoilta kuulostavat paahdetut mantelit. Sellaisia näkyi siellä täällä blogeissa ja samankaltaisia tein viime kesän lopulla Espanja-teemaviikoilla. 

Välillä on hupaisaa, miten eri maissa ja kielissä kutsutaan eri asioita. Monessa manteliohjeessa puhuttiin englanniksi "raw almonds" ja tuumin mitä ne mahtavat oikein olla. Olen Turkissa syönyt tuoreita manteleita, niitä vihreän "karvaisen" soikulan sisältä löytyviä vähän pistävän makuisia siemeniä. En kyllä usko amerikkalaisten bloggareitten käyttävän sellaisia manteleita paahtaessaan. Niin ollen päättelin tämän raw almonds olevan sama kuin meillä kaupattavat kuorimattomat mantelit.

My Diary of a Foodie-blogin vinkein kävin paahtamaan manteleita. Koska se ihana Rocoto-chilipussini ei ollut ehtymätön (tarvitsin sisältöä vielä suklaapikkuleipiin), ryhdyin heti soveltamaan ohjetta.

• 3 dl kuorimattomia manteleita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl Rocoto-chilijauhetta
• 1 tl pimentonia
• 1 tl suolaa
• 1 rkl vaahterasiirappia

Lämmitin uunin 165 asteeseen. Sekoitin kaikki mausteseoksen aineet yhteen ja pyörittelin lusikalla manteleita niin, että ne olivat kauttaaltaan seoksessa. Levitin mantelit uunipannulle leivinpaperin päälle niin, etteivät ne olleet toistensa päällä. Paahdoin manteleita noin 15-20 minuuttia, kunnes ne alkoivat tuoksua hyvältä ja mausteisilta. Kääntelin niitä pariin kertaan paahtamisen aikana. Levitin paahtuneet mantelin puhtaalle leivinpaperille toisistaan irti jäähtymään. 

Vaikka olen hyvin tottumaton chilinsyöjä, olivat nämä mantelit kyllä melko mietoja jopa minun makuuni. Kun mantelien pinta oli kuivunut, tein pienen seoksen pimentonista ja rocotosta ja pyörittelin manteleita vielä siinä, jotta saisin mukaan hieman tujakkuutta, etteivät oululaiset chiliexpertit nauraisi minua maanrakoon! Siltikin mantelit olivat chili-illan vellihousuosastoa, chiliä ei ollut juuri nimeksikään tai sitten kaikki aiempi maisteltu oli jo turruttanut makuaisteja sen verran, ettei manteleissa ollut potkua.

Exkursioni talviseen Ouluun vetelee viimeisiään. Kunhan saan hotellin aamiaishuoneesta jotain (ilmeisen chilitöntä) einettä, käännän volkkarin nokan kohti etelää. Kiitos eilisen illan emännälle ja kaikille paikalla olleille ruokabloggaajille, mukavaa oli jälleen! Lisäraporttia illasta  seuraa myöhemmin.