Pretzelit Germania-kaipuuseen

wannabepretzel

Ihmisen pitää päästä Saksaan aika ajoin, mieluiten usein. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, pitää kaipuuta yrittää suitsia jollakin syötävällä, juotavakin kelpaa. Kun saavumme Saksaan, ovat tuoreet pretzelit ostoslistalla yleensä niin pian kuin mahdollista. Etenkin eteläisessä Saksassa niitä saa ostaa kaikkialla kadunkulmien kioskeista ja ruokakauppojen pullatiskeistä. Aamiaispöytäänkin pretzelit kuuluvat ainakin Baijerissa. Tuttaviemme luona olemme saaneet kuulema seutukunnan parhaita uunituoreita pretzeleitä, joitten vuoksi isäntämme lähti aamutuimaan ajeluretkelle seuraavaan kylään. Pidämme itseämme onnekkaina, että voimme ja haluamme syödä vehnää, sillä usein yksinkertaisimmat vatsanilot ovat juuri vain muutamista raaka-aineista tehtyjä, vaikka vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä.

En ollut koskaan aikaisemmin kokeillut leipoa itse pretzeleitä, minulla oli sellainen käsitys, että se on mahdottoman vaikeaa ja sittenkin lopputulos olisi huono. Blogeja selatessani löysin kuitenkin niin paljon erilaisia kokeiluja saksalaisen vehnäkiemuran saralta, että päätin olla olematta Peteriä pahempi ja ainakin kokeilevani.

Valitsin seurattavakseni ohjeen täältä, en vain siksi, että blogi näytti hempeysvapaalta vaan muutenkin kiinnostavalta. Aloitin tekemällä taikinan tekeytymään, siihen tuli:

• 500 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 pussi kuivahiivaa (näin tulkkasin kuvia ja tekstiä ja toivon hiivapussien olevan kutakuinkin samankokoisia siellä ja täällä)
• 40 g voita sulatettuna
• 3,5 dl maitoa

Kuivat aineet mitataan kulhoon ja sekoitetaan keskenään. Lämmin voi kaadetaan joukkoon, varotaan liian kuumaa voita, joka surmaisi hiivan armotta. Lämmin maito lisätään kulhoon ja veivataan taikinakoukulla noin 10 minuuttia. Taikinan annetaan olla kulhossa kelmulla peitettynä lämpimässä paikassa kolme tuntia tai jääkaapissa yön yli.

Uuni lämmitetään 220 asteeseen. Taikina jaetaan kahdeksaan palaan, jotka rullataan leivinalustalla pitkiksi pötkylöiksi, joiden päät ovat ohuemmat kuin keskikohta. Ohjeen mukaan pötkylät kannattaa pyöritellä pitkiksi kahdessa vaiheessa, ensin kaikki noin 30 cm pitkiksi. Taikina saa siinä hieman levätä ja sitten toisella kerralla ne venytellään pyöritellen aina noin 60 cm pitkiksi, joista jo saa oikeaoppisen pretzelin sommiteltua. Edelleen yritetään pitää pötkylän keskikohta paksumpana, että saataisiin se mehevä osa     aikaan. Minun piti pari kertaa katsoa muotoiltujen pretzelien kuvaa, että osasin tehdä samanlaisia. 

Samaan aikaan kun sommitellaan sieviä pretzeleitä, keitetään vettä isossa kattilassa, jonne on lisätty ruokasoodaa (olin ohittanut äkkilukemalla tämän soodakohdan ja piti käydä varmistamassa muista ohjeista, että tämä tosiaan on tarpeen) desin verran. Kun vesi kiehuu, pretzeli kerrallaan lasketaan 15 sekunniksi soodaveteen, jonka jälkeen se nostetaan leivinpaperilla vuoratulle pellille ja sen päälle ripotellaan karkeaa suolaa. Kosteaan pintaan suola tarttuu hyvin.

Kun kaikki pretzelit ovat saaneet kuumavesikylvyn, niiden pintaan leikataan terävällä veitsellä muutamia viiltoja (kuulostaa julmalta, mutta johan ne hukutettiin kiehuvaan veteenkin...). Pelti nostetaan uuniin ja samantien lämpötila lasketaan 190 asteeseen ja pretzeleitä paistetaan noin 25 minuuttia. Puolivälissä peltiä voi kääntää, jos paistotuloksessa on havaittavissa epätasaisuutta. Annetaan jäähtyä ritilällä ja syödään lämpiminä halkaistuna ja voilla sipaistuna.

Kokeiluni onnistui maun puolesta oikein mainiosti ja taikina oli hyvin pehmeää ja helposti leivottavaa. Olisi vain pitänyt malttaa pyöritellä pötkylä vielä pitemmäksi ja ohuemmaksi, nyt kiemura turposi uunissa ihan umpeen. Mutta parempi, että ulkonäköpuolella on parannettavaa, kuin makupuolella!

voi korjaa pienet pintavirheet