Friteeratut banaanit

Banaaneja tahtoo aina jäädä, niitä ei meinaa saada syödyksi ajoissa. Pieniä kärpäsiäkin tahtoo pörrätä niiden ympärillä ennen pitkää. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja hyödynsin pari banaania siinä vaiheessa, kun kuoreen vasta alkoi ilmaantua tummia pilkkuja. Olin melkoisen varma, etten ole koskaan tehnyt friteerattuja banaaneja tai ainakin niiden tekemisestä on vähintään kymmenen vuotta. Mitä vielä! Luottokeittokirjani paljasti, että huhtikuussa 2008 olen tehnyt näitä herkkuja, sillä laitan yleensä päivämäärän ohjeen viereen, kun olen sitä käyttänyt. Mitään mielikuvaa minulla ei ole tuosta melkein neljän vuoden takaisesta päivästä, jolloin viimeksi friteerasin banaaneja. Eipä sen väliä, hyvä että aivojen kovalevy joskus nollautuu, ainakin joiltakin tarpeettomilta osin. Neljälle hengelle riitti kaksi keskikokoista banaania. Kuorin ne ja leikkasin ensin poikittain kahteen osaan ja sitten halkaisin puolikkaat kahteen pitkittäiseen palaan. Frittitaikinaan tuli:

• 1 kananmunan keltuainen
• 1 rkl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl maitoa
• 1 kananmunan valkuainen

Vatkasin ensin keltuaisen sokerin kanssa kevyesti ja lisäsin jauhot ja maidon. Vatkasin sitten valkuaisen vaahdoksi ja lisäsin taikinaan. Kuumensin neutraalin öljyn 180 asteeseen ja kastoin banaanipalat taikinaan. Laskin pihdellä taikinaiset palat kuumaan öljyyn ja paistoin niitä pari kolme minuuttia, kunnes ne saivat kauniin  värisen pinnan. Nostin palat reikäkauhalla talouspaperilla vuorattuun astiaan. Uppopaistoin myös muutaman ananaskiekon puolikkaan siltä varalta, ettei banaaneista vähemmän viehättynyt jälkeläinen tahtoisi niitä ottaa. Tarjosin banaanit ja ananakset vaniljajäätelön ja suklaakastikkeen kanssa, seurana kupillinen hyvää kahvia.