Samoilla apajilla - wannabewontonit

Parissa muussakin tutussa blogissa on askaroitu wontoneita viime päivinä. Meillä pakastimen sulatusoperaatio toi pintaan erinäisiä aineksia, joita olen jemmannut sinne ja nyt otin asiakseni kokeilla itämaisten nyyttien tekemistä. Tarkemmin luettuna kyseessä oli kevätkääryle-taikinakuoria, mutta koska en muutenkaan koko asiasta mitään ymmärrä, en antanut tämän häiritä, vaan tein "wontoneita", vaikkei taikina ehkä ollutkaan ihan sitä mitä luulin. Kuoret sulivat jääkaapissa eilisestä alkaen ja tänään tein niihin kahdenlaista täytettä pienistä jämäaineksista, joita jääkaapissa oleili. Otin löyhästi neuvoa Kulinaarimurulan addiktoivista nyssäköistä. Ajatukseni oli heti, että paistaisin nypertämäni nyssäkät. Täytteisiin laitoin:

• vähän jäännöskanaa pikkusilpuksi leikattuna/lohta pieneksi hakattuna (kumpaakin n. 100 g)
• muutama kevätsipuli viipaleina
• pieni pala inkivääriä raastettuna
• loraus soijaa
• 1 tl palmusokeria
• loraus riisiviinietikkaa
• pippuria
• suolaa

Sekoitin kaksi eri täytettä omiin kuppeihinsa ja paistoin kumpaakin muutaman nytysen pannulla mausteita tarkistaakseni. Kostutin pienen pyyhkeen, jonka sisään käärin pakkauksesta avatun taikinapinon. Otin esille kerrallaan 6 arkkia taikinaa, koska sen verran mahtui leikkuulaudalleni yhtä aikaa. Laitoin jokaiselle arkille hyvin pienen lusikallisen täytettä. Kastelin sormenpääni vesikupissa ja kostutin arkin reunoja sen verran, että kolmioksi taitettuna taikinan reunat tarttuivat hyvin toisiinsa, painelin hieman taikinaa täytteen ympärille. Sitten taitoin kolmion leveältä reunalta täytteen verran ja taitoin terävät taikinakärjet nyytin taakse, sain aikaan ikäänkuin pienen kuoren. Ei se varmaan ihan oikeaoppisesti mennyt, mutta kasassa nytykkäni pysyivät. Kaikkiaan täytteet riittivät 50 nyyttiin, sen verran kuoria pakkauksessa oli. Sijoittelin nyytit leivinpaperin päälle ja peittelin ne odottamaan paistoa. Nyyttien askarteleminen oli hauskaa ja olisi varmaan vielä hauskempaa, jos osaisin tehdä sen oikein.

Kun päivällisaika lähestyi, kuumensin padassa öljyä, sitä oli noin sentin korkeudelle, ei siis litrakaupalla. Laitoin nyyttejä (ujostelen sanoa niitä wontoneiksi epäautenttisuuskäyrän hipoessa taivasta) muutamia kerrallaan kuumaan öljyyn paistumaan. Kun alapuoli alkoi saada väriä, käänsin nyytit ja paistoin toista puolta minuutin pari. Nostin valmiit nyytit talouspaperin päälle ja peittelin ne lämpövuokaan odottamaan seuraavia eriä. 

Söimme rapeat nyytit soijaan ja kaupalliseen hapanimeläkastikkeeseen dipattuina ja olimme onnellisen tietämättömiä miten lähellä ne olivat sitä, mihin pyrin. Hyviä yhtäkaikki. Ainakaan harjoittelun puutteesta minua ei voi syyttää, sillä askaroin wontoneita koko viime yön unissani!