Nyt on se aika vuodesta, että koivumahla virtaa. Kammenpyörittäjä viritti meille uuden mahlakoivun, viimevuotinen puu kaatui toukokuussa kasvihuoneen tieltä. Hän porasi varjoisassa paikassa olevan koivun runkoon noin viisi senttiä syvän reiän, johon hän työnsi muoviletkun pään. Puun juurelle hän asetti tiilien päälle muovisankon, jonka kannen tehdyn reiän kautta muoviletku meni ämpäriin. Ämpärissä puolestaan on huolellisesti pesty muovinen pakastuspullo, jonne letkunpää lopulta menee. Mahlaa tulee nyt hyvää vauhtia, noin kolmisen litraa vuorokaudessa, joten pulloja täytyy käydä vaihtamassa aika usein.
Olemme käyttäneet koivumahlaa samantien janojuomana ja pakastaneet sitä kesän hellepäivien edullisien viinien laimentamiseen. Mukava kesäinen juoma on kuiva valkoviini jääkylmällä mahlalla lantrattuna. Viinientusiastikot voivat pistää tässä kohtaa silmät ja korvat kiinni ja ajatella muita asioita. Mahla pitää kylmentää samantien, nyt sää on hyvä sen keräämiseen, sillä viileä ilma ja varjoinen paikka suojaa juomaa pilaantumiselta siihen asti, kun pullo käydään vaihtamassa.
oi, ollapa oma pihakoivu....
VastaaPoistaVoi ihanuutta, saisipa taas mahlaa. Minun kyllä pitää laittaa silmät ja korvat kiinni toisin päin: ei tulisi mieleenkään tuhlata mahlaa viinin lantraamiseen ;)
VastaaPoistaNanna: Meilläkään ei montaa ole, mutta vielä sentään muutama.
VastaaPoistasauvajyvänen: Hyvä pointti:)
Pakko tunnustaa, etten ole ikinä maistanut koivun mahlaa. Ihan hävettää. Utelias oon kyllä.
VastaaPoista