Viikonloppuna kokeilin uutta kastiketta broilerille, jota sievistelevästi kutsun otsikossa lintuseksi. Olen viime aikoina käyttänyt pelkästään luullisia broilerinosia, mutta nyt olin pyytänyt kaupassakävijää tuomaan fileitä. Löysin hyvältä kuulostavan ohjeen, johon sain upotettua Marsala-pullon loppuja. Greedy Gourmet-blogin muutaman vuoden takainen ohje näytti siltä, että kannattaa kokeilla.
Minulla oli neljä marinoimatonta siistiä broilerin rintafilettä, jotka halkaisin ohuemmiksi viipaleiksi, kaikkiaan kahdeksaan palaan. Leivitin ne kevyesti suolalla ja pippurilla maustetulla vehnäjauholla. Jauhoa käytin noin 2 rkl. Pyörittelin broileriviipaleet jauhoseoksessa ja paistoin niitä voissa kuumalla pannulla viitisen minuuttia puoleltaan. Ohueksi leikatut viipaleet kypsyivät nopeasti. Siirsin kypsät viipaleet lämpövuokaan folioon käärittynä odottamaan.
Lisäsin pannulle hieman voita ja oliiviöljyä ja kun seos oli sulanut ja kuuma, kaadoin pannulle 1,5 dl Marsalaa ja puolen sitruunan mehun. Annoin seoksen kiehahtaa ennen kuin kaadoin pannulle vielä 1,5 dl kermaa. Kastike kiehui kasaan muutamia minuutteja luovuttaen tuoksuaan, sitruuna ja viini tuoksuivat samaan aikaan sekä raikkaalle että makealle. Kastike tiivistyi viidessä minuutissa noin puoleen ja alkoi kiiltää kauniisti. Maustoin kastikkeen suolahipuilla ja pippurilla.
Leikkasin broileriviipaleet paloiksi ja asettelin kastiketta paloille. Lisänä oli paahdettuja terttutomaatteja ja lyttypottuja Suolaa ja hunajaa-blogin tapaan. Kastike ei ollut teinien makuun, mutta minä olisin nuollut lautasenkin, jos en olisi yrittänyt esittää sivistynyttä äitiä. Teen ehdottomasti tätä kastiketta uudelleen, kun Kammenpyörittäjäkin on muonavahvuudessa.
Nyt mää kyllä alan jemmaamaan kirjanmerkkeihin näitä kastikebloggauksia! Ravintoloissa ihanaa ovat erilaiset kastikkeet, koska ite en pysty semmoisia tekemään. Mutta voiko opetella???
VastaaPoistaAi kun näppärä kastike! Kun syntyy ihan sillä välin kun liha vetäytyy. Onnistuiskohan myös sherystä tai portviinistä?
VastaaPoistaKotiharmi: Jos minäkin olen oppinut jo jonkun kastikkeen tekemään, niin kuka tahansa oppii! Olen ollut oikein surkea niiden kanssa, aina leikkaa kiinni tai ei maistu hongalta eikä haavalta.
VastaaPoistaAnkerias: Luulen, että tuossa Marsalan makeus oli se avain, en tunne sherryjä ja portteja juurikaan, joskus maistanut. Mutta kyllähän niistäkin tehdään vaikka mitä. Tässä kastikkeessa oli juuri se nopeus valtti, en saanut kyllä yhtä paksua kastiketta aikaan, kuin lähdeblogissa oli saatu. Mutta maku oli mainio! Toimisi varmaan muillakin linnuilla, vaikka kalkkunan kanssa.
Täytyy tunnustaa etten edes muista miltä Marsala maistuu..vai olenkohan edes maistanut? Aina vaan automaattisesti jumiudun punkkuosastolle..
VastaaPoistajokihaka: Näitten erimaalaisten ruokakokeilujen aikana kaappiimme on pesiytynyt monenlaista putelia:)
VastaaPoistaja minä se aina kommentoin asian vierestä, mutta asetit taas uskoni koetukselle kun kuvailit itseäsi sievisteleväksi ja sivistyneeksi ...apua mikä sammakko, en puhu nyt yleissivistyksen puutteesta vaan lähinnä siitä, että sinusta muodostunut kuva mielessäni ei missään nimessä kuulu "sievistelevä" sarakkeen alle...ja kyllä sinä kuule spontaanilta lautasennuolijalta vaikutat ;) ... ja tämän kommentin tarkoitus on olla erittäin positiivinen, vaikka kuulostaakin oudolta. parasta lopettaa nyt, selittely taitaa vain pahentaa asiaa. Mutta kun sulla on aina niin hauskoja käänteitä näissä jutuissa!
VastaaPoistaNanna: Tässä nyt hetken makusteltuani kommenttiasi en kyllä ihan ymmärtänyt, mutta otan siitä sen parhaan palan: spontaani lautasennuolija! :D
VastaaPoistaNo näin pitikin! En tiedä mitä itsekään yritin sanoa, kuulosti kummalliselta vaikka tarkoitus oli pelkkä hyvä. ;) t. Impulsiivinen kommentoija (lausutaan idiootti)
VastaaPoistaNanna: Älä huoli, lappilainen ottaa kehun sieltä mistä saa ja keksii itse loput:)
VastaaPoista