sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Paistettua puukenkää, eiku Dutch Babies

Tänään ajetaan Amstel Gold Race, 256,5 km hollantilaisia teitä. Mukana ovat Schleckin veljekset, Andy ja Frank, joita en ole vielä juuri tälle keväälle kisoissa ehtinyt näkemäänkään. Iltapäivälle on siis tiedossa sadepäivään sopivaa puuhaa, pyöräilyn katsomista. Tosin siihen ei tässä taloudessa tarvita sadepäivää, aurinkoisena päivänä viritetään kaihtimia niin, että televisiokuva näkyy kunnolla. 

Tietouteni Hollannista  on vähintäänkin puutteellista, jollei olematonta. Kouluajoilta tietysti muistan koulukirjojen lukuisat (jopa) värikuvat tulppaaneista ja tuulimyllyistä, sekä puukengistä. Emme ole matkailleet Hollannissa joitakin läpiajoja lukuunottamatta ja siitäkin on kauan. Muistelen, että jollakin leirialueella oli mahtava leikkipaikka siihen aikaan pienille pojillemme, mutta sekin saattoi olla Belgiassa. Ruokapuoli on myös melkoisen hatarilla kantimilla, mutta onneksi on internet. Puoli tuntia haahuiltuani minulla oli jopa mistä valita, mitä tulisi päivän hollantilaisappeeseen. Aluksi tuumin valmistaa jälkiruokaa hollantilaiseen tapaan, mutta hieman enemmän luettuani ymmärsin valintani kohteen olevan selkeämmin aamiaisruokaa, kuin jälkiruokaa. Niinpä Ducth Babies for my babies! Ja minullekin vähän. 

Olimme illalla sopineet jälkeläisten kanssa, että aamiainen olisi kello kymmenen. Se on hyvä aika viikonloppunakin nousta tuohon homo sapiensille tyypilliseen pystyasentoon. Meillä toinen nuorista on arkiaamuisin kyllä kerkeästi ylhäällä, enkä ymmärrä kuinka hän pystyy säätämään itsensä niin hyvin viikonpäivien mukaan. Viikonloppuna hän nukkuisi vaikka kolmeen iltapäivällä (on kokeiltu). Hyvä taito. Toinen nuorista sen sijaan on aamunvirkku aina ja on itselleen närkästynyt, jos nukkuu pitkään, menee hyvää aikaa hukkaan. 

Valikoin käänteiskiireissäni (olin herännyt aikaisin, kuten aina) ohjetta foodgawkerin kautta laittamalla aluksi hakuun pelkän sanan dutch ja sieltähän alkoi tulla ohjetta jos jonkunlaista. Ensimmäisenä silmiini osui pulla tai sämpylä, jonka pinta näytti ikävästi pakanamaan kartalta tai muuten epäonnistuneelta. Mutta kun ohjeita oli monta peräjälkeen, ymmärsin että tässä oli juuri onnistuttu ja päästy haluttuun lopputulokseen. Esimerkiksi Ambikas Kitchen-blogissa oli leivottu näitä ratkenneita leipiä, osana Daring Baker-haastetta. Oletteko tutustuneet tuohon blogrolliin? On olemassa myös Daring Cooks-blogroll. On hauska seurata, miten erilaiset ruoat ovat "daring" muitten mielestä ja millaisiin tuloksiin blogeissa on päästy. 

En tahtonut alkaa leipomispuuhiin tänä aamuna vaan valitsin ruokalajiksi siis Dutch baby pancaken, joka on ymmärtääkseni sama asia kuin Pannekoek, jolla nimellä on lievä savolainen  kaeku. Koska sain jäljitettyä riittävällä tarkkuudella mitä tässä nyt aiotaan kokkailla, palasin amerikkalaisiin blogeihin. Joskus kyllä käy niin, ettei heidän näkökulmastaan ulkomaalaisella ruoalla ole lopputuloksessa muuta alkuperäistä kuin nimi, mutta nyt ei käyne niin, sen verran tarkalla silmällä tiirailin ohjeita.

Käytin neuvonantajana Karmic Kitchen-blogin ohjetta. Olen tainnut ennenkin vierailla tuossa blogissa. Mukavan näköinen kaikkiaan! Koska itselle vieraan ohjeen kanssa on viisasta aina nostaa kerrointa, päätin heti tehdä kahdenlaista babya. Ja teinkin loppujen lopuksi kolmenlaista. Etsin kaikki talouden valurautapannut esille ja esisovittelin (kuinka älysinkään?) niitä uuniin, että varmasti mahtuisivat. Käytössäni oli kaksi pientä blinipannua ja keskikokoinen paistinpannu. Viimemainitussa on puinen kahva, mutta muistin jostain kuulleeni vinkin, että sitäkin voi käyttää uunissa, kunhan ensin liottaa vartta hetken vedessä ja käärii sen märkänä folioon. Näin tekemään, piti vähän viritellä painavaa pannua alassuin vesiastiaan, sillä en halunnut kastella hyvässä rasvassa ollutta pannua tässä vaiheessa upottamalla sitä kokonaan veteen. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Asetin pannut uuniin kuumenemaan. Kolmeen astiaan, joista kaksi oli noin 12 senttistä halkaisijaltaan ja isoin noin 20 senttiä, tarvittiin taikina, johon tuli:
  • 2,5 dl venhäjauhoja
  • 2,5 dl maitoa
  • 4 kananmunaa
  • eikä sitten muuta
  • paitsi lusikallinen voita/pannu
  • täytteitä, jos niitä haluaa
Sekoitin  ainekset tasaiseksi taikinaksi. Nostin pannut uunista kuumuutta kestävälle alustalle ja laitoin pannuille lusikallisen voita, isoimmalle pannulle kaksi. Voi suli heti ja kääntelin pannuja niin, että voi levisi reunoille asti. Kaadoin taikinan tasan pannujen kesken, sitä tuli noin sentin puolentoista kerros pohjalle. Toiseen pienistä pannuista nostin kaksi suikaletta pekonia, yritin saada ne pannun reunoille, keskelle rikoin yhden kananmunan. Toiseen pienistä pannuista ripottelin mustikoita ja isoimpaan pannuun vadelmia. Nostin pannut etukäteissuunnitelman mukaiseen positioon uuniin ja paistoin pannukakkuja noin 30-35 minuuttia. Aluksi ne eivät näyttäneet innostuvan kuumuudesta, mutta jossakin lähellä puolta tuntia pannukakkujen reunat alkoivat iloisesti nousta ja pullistua. Kokeilin 35 minuutin kohdalla paistinlastalla isoimman pannakakun reunaa ja pannukakku oli mukavasti irti pannusta ja kypsä. Varoen nostin pannukakut uunista ja aloin kuvata niitä. 
Kuvasin ensin pekonipannarin ja mustikkaisen. Päästessäni vadelmaiseen asti, se oli ehtinyt jo menettää pulleat reunansa. Luulen, että pannun pyöreä reuna antoi pannukakun valua kasaan uunistaoton jälkeen nopeammin, kuin suorareunaisten blinipannujen. Yhtäkaikki, jokainen pannukakku oli mahtavan makuinen, oikein hemmotteluaamiainen kaikkiaan. Pitää hommata lisää noita blinipannuja, niitä mahtuisi ainakin neljä uuniin, ellei kuusikin. Olisi hauska tehdä erilaisia makuja. 

Ohjeissa korostettiin sitä, että taikinaan ei tule lainkaan sokeria, joten se sinällään sopii hyvin makeaksi ja suolaiseksi viriteltäväksi erilaisin täyttein. Makeisiin kehotettiin sirottelemaan runsaasti tomusokeria heti uunista ottamisen jälkeen, jotta sokeri alkaisi sulaa kuumalla pinnalla.  Kokonaan ilman täytteitäkin pannukakku olisi varmasti herkullinen, aina voisi laittaa haluamaansa hilloa tai hedelmäpaloja päälle, jos siltä tuntuisi. Pannekoek on varmaan sukua Yorkshire puddingille, vai mitä luulette?
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti