1-vuotisarvonta tortanoa pureskellen

Giron kuudes etappi vaikutti hyvin ankaralta puurtamiselta. Italialaiset maisemat näyttivät ärsyttävän kesäisiltä ja sää lämpimältä, mutta kai se on ymmärrettävää, että Tanskassa oli kylmempää kuin Italiassa? Voittajaksi sinnitteli irtiottonsa pitänyt Miguel Angel Rubiano Chavez (kaunis nimi kertakaikkiaan, eikö olekin?). Lampren Adriano Malori johtaa nyt kokonaiskilpailua. Katsomme tallenteen etapilta huomenna tarkemmin, nyt vain vilkuilin leipomisen ohessa kisaa ja vakoilin lopputuloksen Steephillin sivuilta.

Kävin lukemassa taas mukavaa Pullan paikka-blogia ja mitä sieltä löytyikään? Siellähän oli ihan vastikään postattu tortano, joka on täytetty italialainen leipä! Riemastuin kunnolla, sillä tässä saisin yhdistettyä jälleen  hävikin vähentämisen ja Italian. Jauhojen määrä ei vielä ole sanottavasti pienentynyt, mutta jos tähän tahtiin leivon, alkaa se jossain näkyä. 

Vilkuilin ohjeita muualtakin, mutta palasin sitten Pullan paikan ohjeeseen. Tein aluksi taikinan, johon tuli:

• 3 dl haaleaa vettä
• 15 g tuorehiivaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• reilu ripaus suolaa
• 2,5 dl durumvehnäjauhoa
• 4 dl erikoisvehnäjauhoa

Jääkaapissa oli simanteosta jäänyt vajaa hiivapaketti, oli siitä poissaollessame jotain muutakin tehty, sillä ihan vähän reunoistaan kuivunut hiivapalanen oli juuri sopivan kokoinen. Hävikki vältetty! Murustin hiivan rakkaaksi käyneeseen Mason-kulhooni (joka muuten on ihan jatkuvasti minulla hukassa, iso valkoinen vati, en vain näe sitä, vaikka se olisi ihan keskellä pöytää!). Kaadoin päälle 3 dl haaleaa vettä. Eipä mennyt vettä hukkaan! No, vitsi vitsi. Lisäsin veteen suolan, hunajan ja öljyn. Raviolihommista oli jäänyt pussinpohjallinen durumjauhoja ja ne pääsivät nyt tositoimiin, pussi tyhjäksi ja taas hävikki oli vältetty ja jauhot käytetty ennen kuin parasta ennen-päivämäärä olisi ollut aikoja sitten. Lisäsin erikoisvehnäjauhoja, taas pussinpohjallisen, pikkuhiljaa ja alustin taikinan pehmeäksi joustavaksi palloksi. Taikinaan meni siis kolmea sellaista ainesta, joiden pakkaukset ovat olleet aikansa avattuina ja hyvin jo vaativat käyttöään. Itseasiassa oliiviöljykin oli peräisin kanisterista, jonka tänään käytin loppuun. Tein leipälevitettä ja kanisterin vihoviimeinen loppu meni pulloon, joka on aina saatavilla ruoanlaiton ohessa. Kammenpyörittäjä on jo himoinnut tuota kanisteria, siitä saa kuulema hyvän kasvatusruukun kasvihuoneeseen. Taikina sai kohota rauhassa kaksinkertaiseksi.

Pullanpaikassa kerrottiin, että tortanoon voi upottaa yhtä jos toista täytettä ja tämähän on aivan unelmajuttu, kun miettii kuukauden Hävikistä herkuksi-teemaa. Kammenpyörittäjä toi  maaliskuussa Saksasta mittavat varastot leikkeleitä, joita olemme yrittäneet hallinnoida päivämääräperusteisesti. Kaikesta tormakkuudesta huomimatta löysin jääkaapista yhden avatun meetvurstipaketin (jossa päivämäärää oli vielä ensi kuulle) lisäksi avaamattoman italialaisen ilmakuivatun kinkun pakkauksen, jossa komeili hämmästyttävän likeiseltä kuulostava päivämäärä, 12.5.2012. Tortano on ihan omiaan tälle lapsipuolen asemaan joutuneelle kinkulle. Hävikki vältetty kiperästi!

Juustopaloja meillä on välillä liiallisia määriä, ostamme niitä innolla, maistammekin, mutta loppuunkuluttaminen ei ole paras kohta tässä tarinassa. Keräilin erinäisiä juustopaloja pöydälle ja laitoin niistä kaikkia, jotka eivät haisseet kovin pahalle. Kammenpyörittäjä pitää hämmästyttävän pahanhajuisista juustoista, noin sivumennen sanoen. Raastoin juustot karkeaksi raasteeksi, sitä tuli noin 1,5-2 dl. Viimekesäisiä kuivattuja yrttejä on vielä vähän jäljellä, osasta on nimilappu salaperäisesti kadonnut, mutta melkein kaikki joskus vihreää ollut kelpasi. Keräsin kuppiin kaikkia, joista vähänkin aavistin, mitä ne voisivat olla, vain stevia, rosmariini ja minttu eivät saaneet armoa. Kuudesta päällekkäin kerätystä pakasterasian pinosta, jossa kuivattuja mausteita (ovat niitä hyviä rasioita, jotka pinoutuvat kätevästi ja kansi tarvitaan vain päällimmäiseen) on talven ajan ollut, meni kolme tyhjäksi! Eivätpä kummittele keittiötason reunalla, hävikki ainakin puolittunut!

Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Pullan paikka neuvoi, ettei taikinaa kaulita, vaan taputellaan hellästi noin sentin paksuiseksi levyksi. Olin luullut, että jääkaapissa lymyilisi purkinpohja aurinkokuivattua tomaattia, mutta ei sitä sittenkään ollut. Mutta punaista pestoa oli ja senhän minä tähän käytin, ilman muuta. Olemme välillä tärvänneet pestopurkkeja useampia, kunnes aloimme olla tarkkoja siitä, että pestoa otetaan aina puhtaalla lusikalla ja purkki pidetään tiukasti suljettuna ja yritetään käyttää mahdollisimman nopeasti. Silti välillä pesto pilaantuu. Nyt pesto oli kunnossa ja kierrätyslaatikko ilahtui tyhjäksi menneestä purkista. Levitin peston taikinalevylle jättäen pienen täytteettömät reunukset. Peston päälle  sijoittelin kinkkuviipaleet, juustoraasteen ja yrttisilpun. Kostutin taikinalevyn täytteettömät reunat vedellä ja käärin taikinalevyn löyhälle rullalle, jonka nostin varovasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Käänsin rullan rinkiläksi ja puristelin päät yhteen. .

Annoin rullarinkilän kohota leivinliinan alla vielä puoli tuntia, sinä aikana kuumensin uunin 250 asteeseen. Kun laitoin leipärullan uuniin, alensin lämpötilan 200 asteeseen  ja paistoin pyöryläistä noin 35 minuuttia. Leipä oli lämpimänä todella hyvää, se ei tarvinut mitään lisuketta (paitsi kylmää valkoviiniä äidille), täyte oli mehevää ja leipä ilmavaa. Ohje jää varmasti vakiokäyttöön kaikkien kampanjoiden ja teemojen mentyäkin, kiitos vielä Pullan paikalle ideasta!

Campasimpukan synttäripalkinnon saaja on selvillä!  Koska kyse on yksivuotiaasta blogista, palkinto lähtee ykkösenä kyseisessä postauksessa kommentoineelle. Reilua vai mitä? Olen blogeista lukenut, kuinka jotkut ottavat hyvin vakavasti nämä arvonnat, käyttävät jotain ohjelmiakin arpoessaan, minä en kertakaikkiaan ole niin vakavamielinen ihminen. Niinpä Saimalle lähtee paketti, jossa on Giro d'Italian virallinen avainnauha, jonka ostanut on tukenut myös Unicefia. Toisena osiona on jo siviilipoluille pyöräilemään siirtyneen Lance Armstrongin lanseeraaman LIVESTRONG-kampanjan keltainen ranneke, joka edelleen näkyy pyöräilypiireissä. Saiman saama kappale on aivan kampanjan alussa USA:sta ostettu "antiikkikappale". Kolmantena osiona on niinikään pyöräilyyn liittyvä tämän kevään uutuus, MyKnoaky, joka on ammattipyöräilijä Andreas Klierin aloittaman projektin symboli. Olen ottanut Saimaan yhteyttä, jotta hän saa tämän kolmen tarpeellisen tarvikkeen setin mahdollisimman pian. Hän varmaan pian ihmettelee, miten tulikaan toimeen ilman niitä näinkin kauan.