Ei kahta ilman kolmatta, vastoinkäymisiä Tanskan maalla

Eilen lennähdimme Tanskaan toiveikkaina sukeltamaan Kööpenhaminan humuun ostokset mielessämme. Eipä ollut osunut tietoisuuteen, että eilen täällä oli pyhäpäivä (suuri rukouspäivä 4.5., kyllä minä sen NYT tiedän) ja kaupat olivat kiinni. Joka kirkossa oli konfirmaatio ja näimme  joukoittain rippilapsia ja heidän omaisiaan tärkeänä juhlapäivänä. Onneksi ravintolat olivat auki ja nähtävyyksiä pääsi katsomaan, joten mieliala ei kääntynyt alaspäin.

Alkuiltapäivästä lähdimme ajelemaan kohti Jyllantia sievällä pienellä vuokravolkkarillamme. Olimme juuri päässeet vauhtiin auton kehumisessa, kun kuului  pieni naps ja rengaspainevalo syttyi. Ajoimme tien oheen todetaksemme, että rengas oli tyhjä. Pääsimme nauttimaan lisää pyhäpäivästä, sillä avun saamiseen meni kotvanen. Auton varusteisiin ei turhaa kuulunut vararengasta, vain täyttöpullo hätätilanteita varten, jota ei kuitenkaan saanut eikä voinut käyttää, eikä se varsinaista ongelmaa olisi ratkaissutkaan. Pääsimme paikallisen tieavun lavakuljetuksena lähimpään kaupunkiin, jossa pyhäkorvausta vastaan hälytetty renkaanpaikkaaja tuli, kun ennätti ja paikkasi renkaan ammattitaitoisesti. Jos vuokraatte auton Tanskassa, voin vinkata mitä firmaa EI kannata suosia. Ongelmatilanneohjeen mukaan heille olisi pitänyt välittömästi ilmoittaa, muttei firma ole vielä vastannut puheluun nauhoitetta enempää. Emme ole tosin enää yrittäneetkään. 

Edelleen olimme hyvällä tuulella, sillä olimme päättäneet olla sitä vaikka hampaat irvessä. Mitäpä kiukuttelu auttaisikaan? Saavuimme sitten iltasella Horsensiin, jonka kävelykadun varresta olimme varanneet  vuokravuoteen kaikiksi neljäksi yöksi, jotka Tanskan maalla viipyisimme. Hotelli onkin oikein mukava, vanha ja tunnelmallinen, luultavasti jokainen huone on erilainen ja portaikko narisee kotoisasti. 

Tänään aloitimme päivän hyvin levänneinä mainiolla aamiaisella, tarjolla oli kaikkea mitä toivoa saattoi, jopa kahvi oli sangen juomakelpoista. Olimme ilmeisesti ainoat ulkomaalaiset, sillä meitä katsottiin kiinnostuneesti. Onhan se hupaisaa katsoa, miten ulkomaanpelle haukkaa sämpylää.

Giro d'Italia alkoi tänään Herning-nimisestä kaupungista, joka sijaitsee Jyllannin länsiosassa. Ajelimme sinne aamupäivällä hyvissä ajoin mielessämme kisahumun seuraaminen. Poikkesimme matkalla pieneen ruokatavaraliikkeeseen täydentämään juomavarastoamme ja Kammenpyörittäjä valitsi viinipullon iltaa varten. Löydätkö kuvasta kaksi virhettä? Nauru pidentää ikää ja toiselle nauraminen sitäkin enemmän. Neste maistuikin ihan kauhealle ja mietimme otsat rypyssä, mikä mahtaa tuollaisen juoman funktio olla. Kuulisin mielelläni, jos joku tietää.

Herning osoittautui oikein hauskaksi paikaksi, siellä oli jo aamupäivällä täysi kisahumu meneillään. Kiertelimme ympäriinsä ja katselimme krääsäkojuja, sain maksua vastaan omakseni  virallisen kisapaketin, kuka nyt tulisikaan toimeen ilman taputuslaitetta ja lippistä? Ostimme valmiiksi eväitä ja teimme pesän kisakatsomon yläriville toiveikkaina, että sieltä näkisimme kilpailijoiden suhahtavan ohitse.

Kilpailun ensimmäinen etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, joka pyrähdettiin Herningin keskustan kaduilla. Kello 15.40 ensimmäinen ajaja lähti reitille ja katsomispaikkamme kohdalla ajajat olivat noin minuutin kuluttua lähdöstä. Lähtölistan mukaan oli helppo seurata kuka kulloinkin oli vuorossa. Pian ensimmäisten ajajien ohitettua kurvimme, alkoi tien reunassa ollut suihkulähde valuttaa vettä tielle suoraan ajajien reitille tiukkaan mutkaan. Muutama ajaja ehti ottaa tuntumaa reunan mellakka-aitoihin tai joutui hidastamaan reilusti, ennen kuin kisaorganisaation siivousporukka sai vaaranpaikan hoidettua. Sää oli koko päivän viileä ja tuulinen, muttei sentään satanut. Olimme varustautuneet pipoin, hanskoin ja huivein, eivätkä ne olleetkaan ollenkaan liikaa. Pysyttelimme asemissamme niin kauan, kunnes Jussi Veikkanen ajoi paikan ohitse, heilutimme siniristilippua vimmatusti sen hetken ja lähdimme sitten autoa kohti. Bongasimme toisessa kohtaa kisareittiä vielä muutaman kymmentä ajajaa, mm. Mark Cavendishin ja Tyler Farrarin, mutta aivan loppuun asti emme tarjenneet. Jäykin nilkoin töpöttelimme autolle ja ajoimme takaisin Horsensiin, iloisina, raitisilmamyrkytyksen vallassa ja väsyneinä. 

Se, että olimme paikalla, kun kisaa käytiin, ei tietenkään tarkoittanut, että olisimme poislähtiessä tienneet, kuka aika-ajon voitti. Onneksi internet sen kertoi, pinkkiin pukeutuu huomenna BMC-tallin Taylor Phinney. Jussi Veikkasen sijoitus näyttäisi olevan 89, joka lystikkäästi on hänen kilpailunumeronsakin. Toinen etappi ajetaan huomenna myös osittain Herningissä, suuri osa reitistä kulkee läntisessä Jyllannissa ja maali sijaitsee taas Herningissä. Meillä on tässä nyt pohdinnassa, minne tälläydymme huomenna katsomaan kilpailua. Kovin suuria mäkiä reitillä ei ymmärrettävästi ole, joten ajajien letka tulee sujahtamaan ohitsemme melkoista haipakkaa. Aion sonnustautua vielä useampiin vaatekappaleisiin, jopa sukkahousuihin, jotta tarkenisin vielä paremmin. Maanantaina kolmas etappi ajetaan majapaikkakaupunkimme Horsensin ympäristössä, silloin olemme aivan kaiken actionin keskipisteessä ja ehdimme toivon mukaan nähdä koko härdellin alusta loppuun kaikkine oheistoimintoineen. 

Emme ole vielä ehtineet syödä juuri mitään erityisen  tanskalaista, tosin päivällä sijoitin 12 kruunua herningiläisen leipomon cup cakeen. Siitä ei jäänyt muruakaan, joten vältimme siis tehokkaasti hävikkiä. Kävin äsken kurkkimassa hävikistä herkuksi-kampanjan edistymistä ja lupaan paneutua asiaan ainakin vähän tehokkaammin, kunhan tästä kisahumusta selvitään! Kuten otsikossa jo manattiin, pikkuhankaluudet, joita matkaaja voi reissullaan kohdata, ovat jo varmasti takanapäin ja edessä on vain hauskuutta ja hupia.