Italialaisia herkkuja hävikkiä vältellen

Tänä vuonna toukokuussa Campasimpukassa on kaksi teemaa. Ensi lauantaina starttaa Giro d´Italia 2012 Tanskan Herningistä ja me suuntaamme Jyllantiin katsomaan kisahumua kolmen ensimmäisen etapin ajaksi. Niiden jälkeen kilpailu siirtyy lepopäivän aikana Italiaan ja me takaisin kotikeittiöömme. Koska emme pääse kunnolla retkiolosuhteisiin (emme  nukkumaan ja syömään maassa, vaan tyydymme lentämiseen, auton vuokraamiseen ja hotellimajoitukseen), tulemme ahnehtimaan tanskalaisia ostoherkkuja sen minkä kilpailun seuraamiselta ehdimme. Toivon kyllä, että jumittuisimme jonnekin ruuhkaan edes sen verran, että pitäisi ottaa autotorkut ja syödä eväitä pusseista ja nyssäköistä. Kotiin palattuamme jatkamme viimevuotista tapaa tehdä italialaista ruokaa jokaisena kilpailun päivänä. Viime vuonna kokeilimme yhtä jos toista, tuttua ja vierasta ja samoilla linjoilla on tarkoitus mennä nytkin. Mielessä kytee joitakin viime vuonna jänistettyjä ruokia, mutta päivä kerrallaan mennään.

Toinen teemamme liittyy ruokatalouden järjestämiseen ja hävikin minimoimiseen. Osallistumme Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan ideoimaan Hävikistä herkuksi-tempaukseen. Tässä aiheessa riittääkin kyllä pohdittavaa. Nelihenkinen taloutemme pyörii hyvin pitkälti itsetehdyn ruoan varassa. Asumme paikassa, jossa ei ole noutoruokapaikkoja tai ravintoloita lähistöllä. Olemme myös aika hyvin kotona viihtyvää sakkia, joten useimmiten ruoka valmistetaan ja syödään kotona. Satunnaiset pizzat tai valmiina ostetut savukalat päätyvät toisinaan pöytäämme, mutta muuten kokkailemme itse. 

Välillä menee hyviä aikoja niin, että käytämme ostamamme ruokatarpeet järkevästi ja ajallaan, mutta sitten sattuu lipsahduksia. Silmät syövät kaupassa enemmän, kuin vatsat vetävät tai suunnitelmat muuttuvat erinäisistä syistä. Usein syynä raaka-aineiden vanhenemiseen ja kompostiin päätymiseen on ihan silkka laiskuus, ei huvitakaan tehdä sitä ruokaa, mihin raaka-aine on ostettu ja mikä sen pöllömpää? Toinen syy on suunnittelemattomuus tai suunnitelmien epämääräisyys. Päässäni sinkoilee niitä näitä ideoita, joita kerään vapaapäiville ja sitten kun se vapaa koittaa, minulla on  ylenmäärin keskeneräisiä ajatuksia ja suunnitelmia eikä aika ja ravinnontarve riitä kaikkien ainesten käyttämiseen.

Meillä ruoan päätyminen hävikiksi alkaa selkeästi jo kaupasta, tarkempi harkinta ostohetkellä auttaisi asiaa jo paljon. Myönnän auliisti olevani se löperömpi kaupassakävijä taloudessamme, joten en osoittele sormella muita perheenjäseniä tässä kohtaa. Kun ruokaostokset pääsevät kotiin asti, on seuraava näytönpaikka. Miten ruokatarpeet järjestellään kaappeihin ja kylmätiloihin? Usein olisi kiusaus tunkea ostokset kaappeihin sen enempiä järjestelemättä. Taaskin pidän sojottelevat sormeni ihan nätisti näppäimistöllä ja toivon punastuksen hälvenevän piakkoin. On tärkeää pitää hyvä järjestys etenkin jääkaapissa. Sama koskee tietysti kuivaruokakaappeja ja pakastinta, mutta niiden suhteen ei akuutti pilaantuminen ole koko ajan käsillä.

Kun on päästy siihen vaiheeseen, että kaapeissa on harkiten ostettuja ja asiallisesti varastoituja ruokatarpeita, pitäisi olla helppoa valmistaa niistä ajallaan hyvää ruokaa. Usein niin tapahtuukin, mutta mitä tehdään ruoantähteille, tähdenlennoille, jämille? Siinä on se kohta, missä komposti jo raottaa kanttaan kutsuvasti. Pitäisi tietysti tehdä ruokaa alunperin oikea määrä. Silloin kun  työvuoroja on listassa niin kauas kuin kalenteria riittää, on helppo varata pieniä annoksia rasioihin ja toivoa, että toinen vie ne mennessään tai itse muistaa ottaa eväät mukaan. Jostain syystä se valmis, eilen tehty ruoka ei enää niin houkuta. Eväsrasia "unohtuu" ottaa mukaan, se "unohtuu" työpaikan jääkaappiin.

Ruoantähteillä on meillä parempi tulevaisuus, jos niillä on mahdollisuus taipua joksikin uudeksi ruoaksi. Jos keksimme näppärän tavan jalostaa edellisen päivän ruokaa uuteen uskoon, se tuottaa iloa vatsalle, mielelle ja kukkarolle. Aina kyse ei ole siitä, että hävikin välttänyt ruoka olisi varsinaisesti suurta herkkua, mutta jos lautaselle päätyy ateria, jonka jälkeen voi hyvillä mielin nousta pöydästä, tavoite on saavutettu.

Toukokuussa 2012 tavoittelemme tilannetta, jossa ruokaa päätyy mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan kompostiin. Tähän pyrimme neliosaisen suunnitelman mukaisesti.

1. Teemme tarkempia suunnitelmia siitä, milloin ja millaisiin ruokiin tarpeita ostetaan. Vähemmän summamutikkaostoksia!
2. Varastoimme ruoan oikein ja järkevästi vähentämään "oi tää on unohtunut tänne"-hetkiä.
3. Valmistamme sopivan määrän ruokaa minimoimaan ruoantähteiden määrän.
4. Yritämme kekseliäästi hyödyntää tähteet.

Emme ole tarkemmin arvioineet kuinka suuri osa ostamastamme ruoasta päätyy hävikiksi, eli kuinka paljon rahaa lapioimme kompostiin. Tässä asiassa jonkunlainen seurantajakso voisi olla hyvinkin paikallaan, mutta tuleva toukokuu sisältää niin paljon reissuja ja muuta aktiviteettia, ettemme ota sitä lisäohjelmaksi. Harkitsemme toteuttavamme sellaisen jakson kesäkuussa, jolloin olemme kiltimmin kotosalla.