 |
| Ferrari-museon kahvila |
Tänään Girossa oli lepopäivä, eikä meilläkään tehty mitään erityisempää ruokaa, jääkaapin aarteistosta löytyi pojille sen verran viikonlopun jäljiltä tähdenlentoja, että nälkä siirtyi. Mutta jotain Italia-aiheista puuhaa silti kaipasin.
Käytämme pestoa aika paljon arkiruoan tekemisessä. Useimmiten purkki on peräisin Lidlistä. Kerroin taannoin, että pestopurkkien pohjia ehtii toisinaan homehtua, etenkin jos olemme erehtyneet ottamaan pestoa purkista lusikalla, joka on käväissyt jossain muussa soosissa. Ihan loogista. Nyttemmin olemme olleet tarkempia, eikä näitä pestokatastrofeja ole ollut. En koskaan ole tullut tehneeksi itse pestoa, ehkä juuri sen vuoksi, että näitä säilyvyysongelmia on ollut kaupallistenkin tuotteiden kanssa. Nyt kuitenkin päätin, että tänään teen itse pestoa, se ei voi olla vaikeaa, eikä se kyllä ollutkaan. Kasvihuoneen basilika ei vielä ollut tarpeeksi iso, joten kauppareissulta tarttui mukaan kaksi topakkaa basilikapunttia. Vinkit pestoon lainasin täältä.
- 2 basilikapunttia
- muutama oksa persiljaa
- 1 dl kevyesti paahdettuja pinjansiemeniä
- 4 valkosipulinkynttä
- 1,5 dl oliiviöljyä
- mustapippuria
- suolaa
- 2 rkl sitruunamehua
- 1 dl raastettua parmesania
Keräsin yleiskoneen kulhoon kaikki muut aineet paitsi öljyn, suolan ja pippurin. Surruuttelin hetken aikaa ja lurutin sitten koneen käydessä öljyn mukaan. Sekoitin kunnes seos oli tasaista tahnaa. Lisäsin vähän suolaa ja pipuria ja maistoin, seos oli muhevan makuista ja ennen kaikkea tuoksu rehevä. Kaavin tahnan desinfioituun lasipurkkiin ja kaadoin pintaan vielä ohuen kerroksen oliiviöljyä parantamaan säilyvyyttä. Maku on hyvä, nyt nähdään kauanko pesto säilyy. Kuulisin mielelläni kokemuksia kotitekoisen pesto säilyvyydestä, vai onko sitä tapana tehdä sen verran, kuin nopeasti kerralla tai päivässä parissa kuluu?
Kirjoittelen taas "perinteistä" pinjansiemenvaroitustani. Kannattaa aina tarkastaa siementen alkuperä ja ostaa vain pitkulaisia esim. Italiasta, Turkista tai Libanonista tuotuja. Pyöreämmistä, Kiinasta ja muualta idästä tuoduista voi saada "pine mouth"in, joka oli jokseenkin karmea kokemus. Olin pari vuotta tuon jälkeen kokonaan syömättä suuria herkkujani...
VastaaPoistaHui, onneksi ei ole sattunut pine mouth -kokemusta kohalle!
VastaaPoistaEn pysty Campasimpukka kommentoimaan itse tehdyn peston säilyvyyttä, sillä olen tehnyt aina sellaisen määrän, että se on mennä hujahtanut heti. On niin hyvää. Kannattaa joskus kokeilla korvata puolet basilikasta esim. tillillä, etenkin jos kalaisaa tarjottavaa on, sillä siinä on mukava ja vähän erilainen maku.
luimupupu: Tuo on hyvä muistutus, minulla on juuri Italiasta tuotuja pinjansiemeniä.
VastaaPoistaKotiharmi: Minun pitää nyt olla tiitteränä ja käyttää tuota teostani, ettei se pääse vanhenemaan. Kiitti tillivinkistä. Ulkomaisissa blogeissa oli varioitu vaikka milläviisin, mutta ajattelin ekana kokeilla melko perinteistä, kai.:)
Minäkin tein tänään satsin pestoa,ja vaikka yrttipuskat täällä ovat paljon suuremmat kuin Suomessa ja pestoa tulee sitten reilummin tehtyä,loppuu se kuitenkin pian,joten en osaa kauheasti tuosta säilyvyydestä sanoa.Ehkä viikon sisällä olisi hyvä syödä pois.
VastaaPoistaYaelian: Okei, tähtään viikkoon:)
VastaaPoistaViikon verran minäkin olen pitänyt, loppuvaiheessa ehkä niihin, ei niin näkyviin ruokiin, kuten leipiin yms, kun väri ei ole lopuksi enää niin terävän vihreä.
VastaaPoistaNam nam! itsetehty pesto on kyllä niin hyvää :)
VastaaPoistaItse teen pestoa jostain syystä aina aika pieniä annoksia jotka tulee syötyä heti, joten en valitettavasti osaa sanoa säilyvyydestä mitään.
Tuuli: Kiitos aikavinkistä, kovin pitkään ei varmaan tosiaan kannata säilytellä:)
VastaaPoistaannemi: ei kannatakaan tehdä kovin suurta annosta, tuore on parasta!