Kerta kiellon päälle - polentakakku

Kirjoitin eilen tehneeni viimeisen hävikistä herkuksi- ja Italia-teemojen kombon, mutta aina kerran voi itsensä ylittää, määrällisesti siis. Sain polentapostauksessani vinkin Johikselta, että polentaa voi hyvin käyttää makeissa leivonnaisissa. Muistin sen tänä aamuna, kun muka toimettomana mietin päivän kokkauksia. Olin jo varma, että siitä puolenkilon polentapussista tulisi vielä ikävä muistuttaja, samaan tapaan kuin yksi linssipaketti ja eräät kuivat valkoiset pavut, joita en ikinä muista alkaa liotella ajoissa. 

Foodgawkerin kautta osuin kauniiseen Sweet Sensation-blogiin, jonka polentakakkuun mielistyin ja huomasin tallettaneeni sen jo monta viikkoa sitten suosikkeihini. Muisti on kyllä valikoiva, en lainkaan muistanut ajatelleeni tämä kakun valmistamista jo Italia-teeman alussa. Nyt tuumasta toimeen  heti, kun uuni vapautui aamiaissämpylöiltä. Niihin meni sivumennen sanoen useita aineksia, joita voi oikein hyvin laittaa kategoriaan hävikin vähentäminen, muun muassa ne hankalat täysjyvävehnäjauhot loppuivat viimein! Ja turkkilaisen jogurtin loppu meni ja päivämäärävanha, mutta kunnossaoleva täysmaito sopi hyvin taikinan nesteeksi. Heti kun Kammenpyörittäjä on pois kotoa, täysmaitoa tahtoo jäädä kotibaristan puutteessa. Samoin pöydänlaidalla kiikkunut purkinpohjallinen siemen- ja pähkinäsekoitusta pääsi mukaan, kun eivät enää jogurtin ja marjojen kanssa olleet kenellekään kelvanneet. Tulipa muhevia ja hyviä sämpylöitä. 

Leivoin kakun metalliseen neliönmuotoiseen irtopohjavuokaan, joka on noin kokoa 18x18 cm. Voitelin sen kevyesti oliiviöljyllä. Uuni olikin jo kuuma, olin laskenut sämpylöiden jälkeen lämmön 150 asteeseen. Kakkuun meni seuraavia aineksia:

• 3 kananmunaa
• 140 g tummaa sokeria (käytin ruokosokeria)
• 0,8 dl oliiviöljyä
• 2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 1 rkl limoncelloa tai rommia (käytin Amarettoa)
• 1 tl kuivattuja laventelin kukkia (otin pari pientä tuoretta kukkahippua)
• 190 g polentaa
• 75 g venhäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta 
• 0,5 tl suolaa

Raastoin sitruunoista ohuen keltaisen kuoren lautaselle ja puristin sitruunoista mehun. Kuumensin pikkukattilassa sitruunamehun ja Amareton, johon olin lisännyt ne muutamat laventelinkukan lehdet. Kun seos oli kuumaa, muttei vielä kiehunut, nostin kattilan ulos jäähtymään peitettynä. Vatkasin sokerin ja munat vaaleaksi vaahdoksi, joka tietysti ruokaosokeria käytettäessä ei tule niin vaaleaksi kuin, jos käyttäisi valkoista sokeria. Lisäsin oliiviöljyn norona koko ajan vatkaten, sitten sitruunankuoren. Seuraavaksi kaadoin jäähtyneen ja siivilöidyn Amaretto-sitruunamehun taikinaan ja lopuksi keskenään sekoitetut polentan, jauhot, suolan ja leivinjauheen. Taikina oli jänskän näköistä, polentan ryyninen rakenne ja oranssiin vivahtava väri eivät houkuttaneet kaapimaan taikinakulhoa. Paistoin kakkua noin 45 minuuttia. Nostin puolivälissä lämpöä vähän, 165 asteeseen, 150 astetta kuulosti niin vähältä.

Kakussa oli vähintäänkin erikoinen rakenne, varmastikin polentan ansiosta, vähän ryyninen, mutta kuiva se ei missään nimessä ollut ja oli kiintoisaa maistaa niin pienestä määrästä laventeli. Teini toivoi lautaselle vaniljajäätelöpalloa tai nokaretta kermavaahtoa, mitä en maistelupalaan vielä laittanut. Ohje neuvoi tarjoamaan kakkua mascarponen kanssa, mutta eihän meillä sellaista toki ollut, kun sen juuri eiliseen keittoon tälläsin! En ole ihan varma teenkö polentakakkua koskaan enää, mutta lupaan ja vannon, että käytän tuon pussinpohjallisen johonkin, joskus, ajan kanssa, ehkä.

Eilisen Giro-etapin jäljiltä kilpailu näyttäisi olevan aivan levällään ja eikä yllätyksiä puoleen ja toiseen jäänyt näkemättä. On todella kiintoisaa nähdä miten jännite säilyy aika-ajon verran. Jo kilpailun ensimmäinen etappi, Tanskan Herningissä ajettu henkilökohtainen aika-ajo (miksi niitä ylipäätään on kaksi samassa kisassa?)  näytti miten pitkä ajallisesti sellainen etappi on, vaikka silloin ajettiin paljon lyhyempi reitti. Nyt on tietysti keskeyttäneiden ja kisasta suljettujen lista jo melko pitkä, mutta silti aikaa tulee kulumaan paljon. Jännittävä iltapäivä edessä! Päivällisaikeista sitten myöhemmin, kunhan saan päätettyä mitä italialaista syömmekään!