Mission impossible

keräilen kuvia kauppahalleista

Tänään olen kyvytön, ei pysty. Ei millään. Nimittäin kokkaamaan italialaista ruokaa, ei tähteistä eikä muutenkaan, sillä minulla ei ole keittiötä eikä edes Eurosportia! Minulla on miniatyyrikoon vedenkeitin ja lusikka, mutta niillä ei pääse kovin korkealle kulinarismin aallonharjalle. Eilen Kammenpyörittäjä ystävällisesti viesti minulle,  miten Giro d´Italia eteni, joten sillä saralla olen lähes ajantasalla. Samalla hän kertoi, että koko talven pihastamme puuttuneet punatulkut, nuo pakkasen ja joulun symbolit, olivat tulleet nyt sinne lähes laumana ja pöllyyttivät (ei pölyttävät) marjapensaitamme niin, että kielelle pyrki kummelimainen "kyllä mä ne kohta myrkytän"-jurnutus. Tosin olen vielä kahden vaiheilla uskonko koko tulkkujuttua, kun en ole sitä omin silmin nähnyt, eikä minulle ole lähetetty asiasta multimediaviestiä.

Aamusta sää vaikutti sateiselta ja sellainen se olikin, kun lähdin pienelle Vaasa-kävelylle. Kävin pienessä sievässä kauppahallissa, jonka kerrotaan olevan 110 vuotta vanha. Sieltä löytyi viehättävä Ryytivakka-niminen herkkukauppa, jossa tein tähdellisiä ostoksia. Marmitesta olen kuullut, että sitä joko rakastaa tai vihaa, enkä vielä ole maistanut sitä. Koska sitä oli tarjolla oikein pieni purkki, olihan se ostettava, jotta tämä mysteeri osaltani selviää, kumpaan kastiin mahdan kuulua. Muutoin hankin takuuvarmemmin hyvänmakuisia herkkuja.

Eilen illalla kuuntelin kuinka Cantores Minores lauloi kauniisti kuin enkelit, oli hauska katsella miten ihan naapurinpojan näköiset tukkansa takana piilottelevat teinit saivat suustaan niin kauniita ääniä. Tänään menen kuuntelemaan ennalta minulle tuttua englantilaista The King´s Singers-lauluyhtyettä. Tutustuin heidän musiikkiinsa jo melkein 10 vuotta sitten lankoni kautta. Viimeksi kuulin yhtyettä viime syyskuussa Jyväskylässä ja sen jälkeen yksi jäsen on jälleen ehtinyt vaihtua. Myöhemmin illalla menen vielä kuuntelemaan Club for Fivea, joka sekin on useiden keikkojen verran tuttu yhtye.  Huomenna käännän volkkarin (verraten puhtaan) nokan kohti kotia ja pääsen taas kokkaamisen meininkiin. Teen kaksi italialaista ruokaa huomenna paikkaamaan sitä, ettei tänään kokannut yhtään mitään ja ostoruokakin on sitä sun tätä.