Parsakeittoa ja grissinejä

Italia-ruokahaaste tältä keväältä vetelee viimeisiään, Girossa on toiseksi viimeisen etapin päivä. Halusin vielä yhdistää aterialla hävikistä herkuksi-teemaa Italiaan. Käytin eilen yli puolet parsanipusta Saiman parsataskuksi  nimeämään alkupalaan. Jätin heti varrenpätkät ja kokonaiset parsat tallelle ja velvoitin itseni hyödyntämään ne tänään. Niinpä hetkellisesti kolmihenkiseksi kutistunut perheemme sai tänään keittoa, jonne kokosin parsanipun jämät, muutaman perunan ja kolme kurtistumassa olevaa pientä oranssia tomaattia. Pakastimesta nappasin rasian merkitsemätöntä lientä, värisävystä päättelin sen olevan kanalientä. Lisäksi vähän vettä peittämään ainekset mukavasti ja eikun induktiota alle! Kun ainekset olivat kypsiä, surrautin ne blenderissä sileäksi soseeksi, jonka laimensin keittoliemellä paksuudeltaan sopivaksi sopaksi. Muistelin, että mascarponea olisi jossain sosekeiton ohjeessa käytetty ja löysin ainakin vesikrassikeiton ohjeen, jossa mascarpone oli listalla. Värikin on sama, parsa ja krassi, joten ilmiselvästi mascarpone passaisi tähänkin keittoon. Puolikas purkillinen edellisestä jälkiruokahommelista pääsi keittoon sen sijaan, että se olisi päätynyt hävikiksi. Mascarponella sain keiton vivahtamaan ainakin vienosti Italiaan. Höyrytin säästämäni parsannuput koristeeksi keiton päälle ja ripotin annoksille muutaman tipan oliiviöljyä.

Keiton kaverina tuore leipä on usein paikallaan. Halusin kokeilla italilaisia leipätikkuja, grissinejä. En ollut niitä koskaan aikaisemmin tehnyt. Otin ohjeen tästä blogista, jossa olen vieraillut aikaisemminkin. Sovelsin mitat meikäläisiin raameihin:

• 2 dl lämmintä vettä (ohjeessa oli maitoa, mutta luin väärin jotenkin ja laitoin vettä)
• 1,5 tl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• noin 3,5 dl vehnäjauhoa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl suolaa

Lämmin vesi (maito) ja hiiva sekoitetaan kulhossa ja annetaan hetken aikaa ottaa vauhtia toisistaan. Suola, sokeri ja osa vehnäjauhosta lisätään kulhoon ja taikinaa aletaan alustaa käsin. Jauhoja lisätään, kunnes saadaan joustava taikina, alustamisen lopulla oliiviöljy lisätään leipurin käden kautta mukaan, samalla saadaan taikina irti sormista. Puhdas kulho öljytään ja taikinapallo laitetaan kulhoon tuorekelmulla peitettynä kohoamaan, kunnes taikina on kaksinkertainen kooltaan.  Kaulin  taikinan levyksi, kostutin sen pinnan vedellä ja ripottelin pinnalle nigellansiemeniä. Ostin niitä eräästä etnisestä kaupasta jo aikoja sitten, sillä pidin niiden nimestä niin paljon. Ilokseni tässä ohjeessa nigellansiemenet oli mainittu. Leikkasin levystä pizzapyörällä suikaleita ja kiersin ne kerran tai kaksi  nätimpi ulkonäkö toiveissani. Asettelin suikaleet öljytylle leivinpaperiarkille uunipellille. Paistoin grissinejä 210 asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes niiden pinta oli kauniin värinen. Ne maistuivat oikein hyviltä pehmeän sileän parsakeiton kavereina. Mascarpone täytelöitti keittoa aivan loistavasti ja pehmensi värin vähän sievemmäksi, vihreistä aineksista usein tulee näitä maastokeittoja.

Giron viimeinen vuorietappi on taas todella vaativa, olen ehtinyt seurata tapahtumia vain sieltä täältä ja säästänkin varsinaisen katselun huomiselle, kun Kammenpyörittäjäkin palaa fasaaninväistelyreissultaan. Kuulin juuri, että Retrokilpurit-tapahtuma sujui kauniissa säässä hienosti ja Strömssökin on oikeasti olemassa. Kuvalliset todisteet saanen huomenna. Giron viimeinen etappi huomenna on henkilökohtainen aika-ajo Milanossa. Mielenkiintoista nähdä, miten aika-ajo soveltuu kilpailun päättäväksi etapiksi.