Possua italialaiseen tapaan

Kaunis sää houkutteli meidät ulos jo aamusta, monenlaista kasvihuonehommaa tuli valmiiksi ja kerrankin kaikissa taimissa on nimilappu. Viime kesänä meillä oli  muutamia mysteerikasveja ja yrttituntemukseni oli kovilla. Luulin yhtä puskaa puoli kesää timjamiksi, kunnes joku tietävämpi kertoi mikä se oikeasti oli. 

Päivällissuunnitelmat olivat vielä aamusta aika avoinna, vain pääraaka-aine oli päätettynä. Auringonpaiste vakuutti minut siitä, että grillaaminen on hyvä ajatus ja niin se olikin. Olimme ostaneet possun sisäfileen ja etsiskelin sille italialaista lähestymistapaa. Se löytyikin helposti. Monessa lähteessä mainittiin parmankinkkutäytteinen possunfile ja koska jääkaapissa oli parmankinkkua, oli valinta tehty. Siistin fileestä kalvot pois ja leikkasin sen pitkittäin niin, että lihasta muodostui litteä levy. Levitin parmankinkkuviipaleita lihan päälle. Leikkasin aurinkokuivattua tomaattia (jota oli kuin olikin avattu purkki jääkaapissa) suikaleiksi ja asettelin niitä jonoksi kinkkuviipaleiden päälle. Tomaatin viereen sommittelin pieniä paloja vuohenjuustoa. Ohjeissa oli usein käytetty mozzarellaa, mutta se ei ole toisen teinin suosikkia, joten hellämielisesti vaihdoin juuston hänellekin mieluisaan. Koska täytteet olivat suolaisia, en maustanut possunlihaa muuten kuin pippurilla päältäpäin. Sidoin fileen kiinni paistinarupätkillä muutaman sentin välein ja rouhin pippuria päälle. Olin tuuminut laittaa basilikalehtiä täytteeseen, mutta unohdin ne tyystin.

Grillasin liharullia joka puolelta kuumalla parilalla noin 20 minuuttia. Pakkaus pysyi hyvin kasassa eivätkä täytteet pursuneet ulos. Samalla kun possu kärisi grillissä, lisäkkeet valmistuivat grillin toisella parillalla. Olin höyryttänyt suuria perunoita ja halkaisin ne kypsinä kahteen osaan. Öljysin niiden pinnan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Perunat saivat rapean pinnan grillissä. Samoin grillasin halloumia ja greippilohkoja.

Tänään en onnistunut siinä, että olisin arvioinut ruoan määrän oikein. Flunssasta toipuvat teinit eivät syöneet paljon ja minullakin silmät olivat syöneet huomattavasti enemmän kuin vatsa veti. Huomenna on sitten tähdenlentopäivä, perunoita ja lihaa jäi yli sen verran, että jonkun lisäosion kanssa niistä saanee jotain pyttipannun tapaista aikaiseksi. 

Oli mukava syödä ulkona, aurinko paistoi kauniisti ja terassimme suojainen sijainti sai vain 13 asteen lämmön riittämään mainiosti. Nauroimme koko perhe minulle makoisasti, kun huomasin syöneeni esiliina ylläni, kuten kunnon emäntä ainakin! Olen oppinut, että grillatessa aina roiskuu ja käsiä pitää pyyhkiä koko ajan, riittävän monta lempipaitaa rasvaläikillä pilattuani essu on nyt päällä aina, kun teen ruokaa tai leivon.

Giron kahdeksas etappi ajettiin jälleen kauniissa kesäsäässä, moni ajaja ajeli paita auki, mutta Peter Selin tiesi kertoa jonkun kisakomitean pohtivan ankarasti pitäisikö moinen holtittomuus kieltää, samoin ajosukkien pituutta tämä tähdellinen komitea tuumii. Etapin voitti Colnago-tallin Domenico Pozzovivo, hän saavutti uransa ensimmäiset etappivoiton. Kilpailun johtaja Ryder Hesjedal piti pinkin paidan, vaikka jossakin vaiheessa näytti, että paita menee vaihtoon.

Domenico Pozzovivo ensimmäisellä etapilla