Sinisimpukoita saappaanmitalla

Ennen päivän ruokahommiin ryhtymistä piipahdimme Jyväskylän satamassa, sillä siellä luvattiin olevan kalamarkkinat, mutta mitä siellä oli? Toistakymmentä kojua, jotka myivät sitä samaa neulamuikkua, pakastepottua ja -vihannesta, kympin/annos. Muutama loimulohen myyjä oli ja YKSI kalamyyjä, siis  tuoreen kalan myyjä (anteeksi jos joku toinenkin oli, muttemme huomanneet). Poistuimme tyhjin käsin. Ai niin, metrilakua ja pärekoreja oli myös tarjolla. 

Tänään söimme sinisimpukoita italialaiseen tapaan. Olemme aiemmin valmistaneet niitä ranskalaisittain ja espanjalaisittain. Italialaiseen lähestymiseen otin mallia täältä. Pilkoin ohuiksi suikaleiksi muutaman siivun italialaista kinkkua ja kaksi kevätsipulia sekä muutaman pienen valkosipulinkynnen. Hain kasvihuoneesta muutaman salvian lehden ja pikkuisen persiljaa ja timjamia.

Laitoin pastaveden kiehumaan ja samaan aikaan kaadoin pataan pari lusikallista oliiviöljyä.  Kammenpyörittäjä putsasi sinisimpukat, joissa oli ilahduttavan vähän avautuneita ja rikkonaisia. Kun öljy padassa oli kuumaa, kaadoin sinne kinkkusuikaleet ja sipulit. Annoin niiden kypsyä muutaman minuutin. Purkinpohjallinen aurinkokuivattua tomaattia pääsi mukaan, samoin timjami, pilkoin tomaatit suikaleiksi ja lisäsin suikaleet pataan. Tomaattien öljyn säästin tuonnempaa leivänleivontaa varten. Lisäsin pataan purkillisen kaupallista tomaattimurskaa ja annoin seoksen poreilla hetken aikaa. Kun pastavesi kiehui, lisäsin siihen reippaasti suolaa ja pudotin mukaan neljä kieppiä kuivaa tagliatellea (pussinpohjat hävikistä herkuksi-hengessä, koska kokkasin kahdelle). Kumosin siivotut sinisimpukat pataan tomaattikastikkeeseen ja sekoitin ennen kuin laitoin kannen padan päälle. Pasta kypsyi neljä minuuttia, samassa ajassa simpukat aukesivat ja koko ruoka oli valmis. Mukana oli vain muutama avautumaton simpukka, jotka päätyivät tietysti kompostikuppiin. Annokseen pääsi pari kauhallista pastaa ja päälle monta kauhallista simpukoita ja padan pohjalta sakeaa tomaattikastiketta, pinnalle tuoretta persiljaa. Hyvää ja yksinkertaista! Tänään ei ollut aikaa kahteen italialaiseen ruokaan, toivottavasti huomenna.

Pääsin taas mukaan Giro d'Italian menoon ja neljästoista etappi olikin todella kiinnostava. Ylämäkeen päättyneen etapin jännitys säilyi aivan maaliviivalle asti. Pinkin paidan poimi takaisin kanadalainen Garmin-Barracudan Ryder Hesjedal ja ilokseni ensimmäiseksi tuli Movistarin costaricalainen Andrey Amador, joka ylsi nyt uransa suurimpaan voittoon. Meillä löytyi hänestä kuvia Tanskasta. Edestä ja takaa.