Sitruunakakun loppusijoitus saarivaltion tapaan

Hävikistä herkuksi-kampanja jatkui eilen Campakeittiössä rustiikkipiiraan lisäksi myös jälkiruokaosastossa. Taannoinen ricotta-sitruunakakku vaati käyttämistä. Söimme briossivuoassa paistetun kakun jo loppuun, mutta leipävuoassa paistettu vielä köllötteli jääkaapissa. Sommittelin kakusta, kermasta, mascarponesta ja marjoista jälkiruoan, jota tohtiudun kutsumaan trifleksi. Triflen ymmärrän olevan englantilainen kerrosjälkiruoka, johon (jälleen kerran) voi käyttää juuri niitä varastojaan. Monissa ohjeissa käytetään vanilja- tai maitokastiketta, mutta myös mascarpone näyttäisi olevan usein käytettyä ja mikäpä sen paremmin italialaiseen vivahtaisi.

Rakensin triflet annoskokoon. Leikkasin kakusta pitkittäisiä ohuita viipaleita, joista otin stanssilla pyörylöitä. Aivan sopivan kokoista stanssia ei sitten lopulta löytynyt, mutta pienentelin kakkukiekkoja hieman nipistämällä kiekon reunoilta. Asetin kakkukiekon annoskupin pohjalle. Kostutin kakkua hieman appelsiinimehulla, vaikka kakku olikin kovin mehevää. Toinenkaan lusikallinen mehua ei olisi ollut pahitteeksi.

Täytteeksi tein mascarpone-kermavaahtoa, jonka maustoin varovaisesti Amaretolla (taas lusikallinen kerrallaan kohti pullon pohjaa), vaniljauutteella ja tomusokerilla. Viipaloin mansikoita ja asettelin niitä kakkupohjan päälle. Pudotin joukkoon vähän vadelmia ja mustikoita ja lusikoin täytettä päälle ohuelti, jotta saisin toisen kakkukerroksen mahtumaan melko mataliin annoskuppeihini. Jälleen marjoja kakun päälle ja täytettä niin paljon, kuin sitä riitti, pintaan vielä hieman marjoja ja suklaanappeja. Täyte loppui vähän kesken, eikä aikataulu antanut myöten alkaa vatkailla lisää. Sitruuna maistui jälkiruoassa mukavasti ja olin iloinen voidessani hyödyntää tähdekakun ja tarjota perheelle makoisan jälkiruoan, joka ei ollut makeaa. Siis liian makeaa, vaan makoisaa ja jopa raikasta. Annos vain olisi saanut olla täydempi ja kosteampi, niin voitaisiin vielä iloisemmin puhua triflesta. Seuraavalla kerralla kokeilen sitä custardia tähän. Ja sitä seuraavalla kerralla voisin kokeilla, etteivät kaikki jälkiruokani näyttäisi samalta!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Eilinen Giron etappi oli jännittävä ja jännitys jäi illalla ilmaan. Olin hyvin väsynyt jo kymmenen maissa, mutta sinnittelin hereillä, että näkisin tallenteelta, kuka etapin lopulta voittaa. Sinnikkyyttäni ei palkittu, sillä lähetys oli venynyt yli aikansa ja tallennus päättyi juuri, kun loppukiriasetelmia viriteltiin ja Team Skyn juna on muodostumassa Mark Cavendishin hyväksi. Harmitti. Yöllä tullut kooste meni tallennukseen ja aiomme kurkata siitä nyt aamulla, miten lopultakin kävi. Pitäisi muistaa aina tallentaa seuraavakin ohjelma varalta. Olemme seuranneet tallenteilta myös Amgen Tour of Californiaa, joka näyttää olevan tänä vuonna Peter Saganin juhlaa. Eilen oli mukava kuulla, että Christian Selin liittyi Peter Selinin pariksi selostamaan etappia Italiasta, heidän keskinäistä jutteluaan on hauska kuunnella. Muutoin Christianilla onkin ollut "yövuoro" selostaessaan tapahtumia Kalifornian ajoista.

Tänään lähden kuuntelemaan musiikkia Vaasan kuorofestivaaleille. Autoni on pesemättä (likaisella autolla ei lähdetä vieraalle paikkakunnalle) ja laukkuni pakkaamatta, joten tämä vaikuttaa savolaiselta projektilta, aloittamista vaille valmiilta. Minulla on liput kolmeen konserttiin ja mukana tuhti nippu kulttuuriseteleitä siltä varalta, että muitakin kiinnostavia konsertteja osuu kohdalle. Vaasa on minulle aivan tuntematon paikka. Kammenpyörittäjä vakuutti minulle, että valuttaa ei tarvitse vaihtaa, vaikka ruotsia tulisinkin todennäköisesti kuulemaan. Aion tutustua huomenna Vaasan kauppahalliin ja muutenkin katsastella, miltä kaupunki näyttää. Jos alkuasukkailla on jotain mukavia ruokavia (kylmälaukku tietysti mukana) tai muunlaisia vinkkejä Vaasan suhteen, kommenttilaatikko ja minä ilahtuisimme! Viikon kuluttua Kammenpyörittäjä suuntaa myös Vaasaan Retrokilpurit-tapahtumaan, jonka voi reitistä päätellen toivoa menevän kuin Strömsössä.