Yksivuotias Campasimpukka pääsee vauvakastista taaperoksi!

Hotellimme sijaitsee hyvin vanhassa rakennuksessa ja töissäyönä kesken makeimpien unien luulin, että täällähän kummittelee, kun heleä naisääni pimeässä huoneessa kehotti tähän tapaan: "käänny takaisin jos mahdollista". Hetkellisen hämmennyksen jälkeen paljastui, että mysteerinainen oli suljettu matkalaukkuun, TomTom siellä virta päälle unohdettuna yhtäkkiä halusi neuvoa, kuinka meidän olisi viisainta toimia. Olisihan se ollut melkoisen hyvää palvelua, jos kummituskin puhuisi hotelliasukkaan äidinkieltä. Sinänsä on hieno asia, ettei tompsukka tahtonut meidän eksyvän edes keskellä yötä.

Tanskassa ollaan ilmiselvästi sitä mieltä, että antiperspiranttiteollisuus on täysin turhaa, mihin sellaisia tuotteita tarvitaan, kun ihmisillä on toukokuussakin nenä huurteessa? Ihan vähän on ilmassa pettymyksen häivettä, sillä toivoimme voivamme nauttia Girosta aurongonpaisteessa ja jopa -lämmössä, mutta nyt on ollut tyytyminen sukkahousuvinkkien hyödyntämiseen (lue: pue sukkahousut jalkaasi, niin palelee vähemmän, toimii!). Jos tästä nyt etsimällä etsii jotain positiivista, niin ei ole satanut vettä! Oikeasti: kaikki on sujunut hyvin ja viileä sää on pitänyt Kammenpyöritttäjän viinivalinnat optimilämmöissä.

Eilen olimme toisen etapin varrella Videbaekissa, suunnistimme sinne yöllisen mysteerinaisen opastamana (olimme taas sovussa) hyvissä ajoin. Paikka oli noin Pihtiputaan kokoinen ja siellä oli tosiaan panostettu siihen, että iso urheilutapahtuma pärähtää paikkakunnalle noin viideksi minuutiksi, jopa paikallinen parturi oli sunnuntaibisneksen parissa, hänellä näytti asiakkaita riittävän. Etapin startti oli puolen päivän jälkeen ja ennakkotiedon mukaan karavaani pyyhältäisi asemapaikkamme ohitse noin kolmen vartin kuluttua. Ennen kilpailijoita reittiä kiersi mainoskaravaani, johon kuului perinteisesti kisaorganisaation ajoneuvoja, mutta myös paikallisia yhteistyökumppaneita, täällä tanskalaisia yrityksiä ja kuntien virityksiä. Mainoskavaraani ajoi edellä, pysähtyi isommille paikkakunnille, jakoi mainosrojua ja piti melkoista mekkalaa, tunnelma kohosi ihan sitä hässäkkää katsellessa.

Kun mainoskulkue oli mennyt menojaan ja sponsorikarkit  kerätty parempiin suihin, saattoi pian odotella varsinaista tapahtumaa. Erinäisten edeltävien auto- ja moottoripyöräsaattueiden jälkeen kisan kärki saapui paikalle. Ilmassa pörräävä helikopteri antoi vinkkiä, että pian alkaisi tapahtua. Olimme toiveikkaita, että jo tässä vaiheessa olisi tapahtunut irtiotto ja toiveemme toteutui.

Kolmen kärkiajajan jälkeen odottelimme hyvän tovin ennen kuin peloton, pääjoukko, bunch, saapui ja meni menojaan. Tässä vaiheessa kukaan ei ollut vielä varsinaisesti pudonnut joukosta, viimeisen ajajan kannoilla ajoi kisaorganisaation "äiti", auto joka piti huolta, että sen takana ei enää ollut kilpailijoita. Heti äitiauton perässä ajoi muutama iso pakettiauto, joista putkahti väkeä siivoamaan jälkiä, keräämään tien korokkeiden pehmennyspaaleja ja opastekylttejä. Tehokasta! Kymmenen minuutin kuluttua tiet olivat kisan takana taas käytettävissä, mutta Videbaekin kaupungissa vielä paistettiin makkaroita ja laskettiin olutta juotavaksi, kun kerran tällainen häppening oli käsillä. Me siirryimme autolle ja lähdimme kohti etapin päätöskaupunkia, eilisestä tuttua Herningiä, jonne oli noin kolmen vartin ajomatka. 

Herningissä kuljeskelimme maalialueen lähettyvillä, katselimme kisan edistymistä puistoon pystytetyltä screeniltä, kaikkialla kaikui selostusta niin italiaksi kuin tanskaksikin. Miten sattuikaan, muttei kumpikaan ollut meillä koulussa oppiaineena? Ajajat tekivät muutaman tunnin aikana Länsi-Jyllannin kierroksensa ja saapuivat Herningiin alkuillasta, reitti kulki maalialueen läpi ja teki vielä kaupunkikierroksen ennen varsinaista maaliinsaapumista. Asetuimme hyvissä ajoin 200 metrin taulun liepeille eikä siitä sitten enää kannattanut lähteäkään, sillä väkeä alkoi pakkautua paikalle aikaisin ja paljon. Jo ennen kaupunkiin saapumista karkulaiset oli ajettu kiinni ja koko ajajien yhtenäinen joukko suhahti ohitsemme lähteäkseen viimeiselle noin 15 kilometrin kaupunkikierrokselle. Kukaan katsoja ei luopunut paikastaan tällä erää, mitä nyt ylemmäs lyhtypylväisiin ja korkeammille aidoille nousi väkeä. 

Ilma oli suorastaan sähköinen, kun etapin loppu oli käsillä. Meillä oli toiveena ehtiä heiluttaa Suomen lippua, ottaa kuvia ja katsoa omin silmin, muttei kaikkea voi elämässä saada, joten minä katsoin ja Kammenpyörittäjä otti kuvia, lippua en muistanut heiluttaa. Viimeisissä kurveissa tapahtui kolarointia, mutta maalisuoralla nähtiin täysiverinen kiri. Voittoon ajoi Mark Cavendish ja pinkin paidan piti edelleen Taylor Phinney. Pääjoukon jälkeen maaliin hoiperteli siipeensä saaneita ajajia, kuka mistäkin verillä ja vaatteet rikkinäisinä. 

Ennen autolle siirtymistä ehdimme nähdä kisaa johtavan Phinneyn voitonmerkiksi ylös nostetut kädet ja Mark Cavendishin roiskuttelemassa kuohujuomaa, mutta lähempää emme päässeet näkemään palkintoseremoniaa. VIP-katsomoa jo purettiin täyttäpäätä ja koko kisasirkus oli siirtymässä eteenpäin ennen kun Mark ehti sinne missä kuninkaallisetkin käyvät yksin. 

Eiliset ruokailut olivat hyvin viitteellisiä, söimme vatsamme täyteen aamiaisella ja Videbaekissa nautimme makoisat leivokset punaisen limonadin kanssa. Herningissä popsimme peritanskalaista grillimakkaraa sämpylän kera. Kokopäiväinen ulkoilu viileässä ilmassa ja pitkät kävelymatkat yllättäen vähensivät ruokahalua, mutta väsymystä ne kyllä lisäsivät. Palattuamme illalla Horsensiin yhtämatkaa erinäisten Giro-organisaation autojen kanssa, emme jaksaneet enää lähteä illallisen perään vaan ajoimme kuvia koneelle ja tuumimme tämänpäiväistä kisastrategiaamme. Kävimme illan viimeisen valon hetkillä katsomassa, miten kisainfra rakentui jo täyttäpäätä Horsensiin. Aukioille rakennettiin VIP-aitioita ja maalisuoraa. 

Tänään maanantaina aamu on valjennut aurinkoisena, viileältä näyttää edelleen ja tuntuukin, kun työnnän nenäni ulos ikkunasta. Piakkoin menemme aamiaiselle ja sitten lähdemme katselemaan, miten yön aikana kaikki on saatu valmiiksi. Pääsemme myös käymään hotellin läheisessä keittiötarvikeliikkeessä, joka viimein lienee auki pitkän viikonlopun jälkeen. Näin yhdessä kaupassa ihanan valurautaisen ebelskiver-pannun, mutta se painoi niin paljon, ettei taida olla viisasta ostaa sellaista kotimatkalle laukkuun. Koska meidän ei tarvitse tänään lähteä autolla minnekään, voimme koko päivän seurailla erilaisia oheistapahtumia jalkapelillä ja käydä jopa hotellissa lepäämässä, jos siltä tuntuu. Ennen starttia pidetään viime vuonna Giron kolmannella etapilla menehtyneen Wouter Weylandtin kunniaksi pieni muistoseremonia. 

Tänään, 7.5. on käsillä Campasimpukan yksivuotissyntymäpäivä. Tasan vuosi sitten (vai miten sen nyt ottaa, kun on karkausvuosikin?) aloitimme blogin, jossa oli tarkoitus yhdistää ruoanlaitto ja ammattipyöräilyn seuraaminen. Vuosi on ollut hauska ja vilkas, olemme oppineet paljon uutta ruoanlaitosta ja kiinnostuneet vielä enemmän pyöräilystä, mistä todistanee sekin, että blogin synttäreitä vietetään etapin varrella. Blogisynttäreihin kuuluu tietysti arvonta. Koska pieni yllätysmomentti on aina paikallaan, kyseessä on yllätyspalkinto, en nimittäin tiedä sitä vielä itsekään! Jos tahdot voittaa todellisen yllätyspalkinnon, laita viesti tämän postauksen kommenttilaatikkoon tämän viikon perjantai-iltaan (11.5. klo 18) mennessä. Silloin tai ASAP suoritan arvonnan jollakin vielä keksimättömällä, erittäin epävirallisella metodilla ja lähetän tiedon palkinnon saajalle osoitetietoja vaihtaaksemme.