Kesällä tulee vain uusintoja - paella

Kesäuusintana meillä oli tänään tarjolla paellaa, tuota espanjalaisten suosikkiruokaa. Tein sitä ensimmäistä kertaa viime syyskuussa ja nyt tuntui ensimmäisen kerran siltä, että voisipa kokeilla uudelleen. Nyt olisi myös sukulaisia istumassa ruokapöytään, joten otin keskikokoiset paineet onnistumisesta. 

Sinisimpukkametsällä minua ei onnistanut, joten niitä ei tähän uusintaan päässyt mukaan. Mutta chorizo, joka viimeksi unohtui, ei tällä kertaa jäänyt rannalle. Olen talven aikana hankkinut de Buyerin paellapannun, mutta en ole tullut tehneeksi sille käyttöönottotoimenpiteitä, joten valmistin tälläkin kertaa paellan muurikalla. 

Lunttasin syyskuisesta postauksesta kuinka silloin toimin ja tein aikalailla samaan tapaan. Aloitimme tulien pitämisen pesukoneenrummussa hyvissä ajoin. Hiilloksen kehittyessä pilkoin sipulia, valkosipulia ja punaista suippopaprikaa. Kuorin ja suolestin (voiko niin sanoa?) sulatettuja  tiikerirapuja. Pätkin chorizoa parin sentin pätkiksi ja mittasin kulhoon puoli kiloa paellariisiä. Sulatin noin litran verran lihalientä, tällä kertaa puolet oli ankkalientä ja toinen puoli kanalientä. Lisäsin sahramihippuja liemeen antamaan makua ja väriä.  Lihaksi paellaan olin valinnut kanaa, muutamia rintafileitä suikaleina. Leikkasin kaksi sitruunaa lohkoiksi. Pakastimen kätköistä löytyi vielä pari desiä herneitä.

Kun hiillos oli silmämääräisen sopivaa, nostin muurikan pesukoneen rummun päälle. Kaadoin noin puoli desiä öljyä muurikalle ja kypsensin hetkisen sipuleita ja paprikaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Seuraavaksi paistelin hetken chorizopaloja ja niiden jälkeen kanapalat kypsiksi. Kaikki nämä ainekset odottivat sitten sivummalla riisin kypsymistä. Aluksi kuullotin riisiä öljyssä hetkisen, pannu oli siinä vaiheessa niin kuuma, että minun piti nopeasti alkaa lisätä lientä vähän aikaisemmin, kuin olisin halunnut, ettei riisi pääsisi palamaan. Riisiä ei pidä käännellä eikä sekoitella, nestettä lisätään pikkuhiljaa sitä myöten kuin sitä imeytyy riisiin. Kauhallinen kerrallaan lientä meni kaikkiaan yli litra ja vettä meni toinen mokoma, ellei enemmänkin. Reunoille alkoi pian muodostua toivottavaa crustia. Puolen riisikilon kypsyminen vei noin 45 minuuttia. Maistelin sieltä täältä riisinjyvä kerrallaan, reunoilla alkoi olla aiemmin kypsää, kun keskellä vielä oli liikaa puruvastusta. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, nostin ravut riisin pinnalle ja aivan muutamissa minuuteissa ravut kypsyivät alapuoleltaan, jolloin käänsin ravut toiselle kyljelleen. Lisäsin pannulle herneet ja kypsät makkara- ja kanapalat, sekä sipulit ja paprikat lämpenemään uudelleen. Ripottelin suolaa ja pippuria ruoan päälle ja ihan viimeiseksi asettelin sitruunalohkoja pinnalle.

Rakenne oli oikeanlainen, ruoan pohjan tahmea ja samalla rapea crust oli hyvänmakuista ja chorizo toi mukavaa mausteisuutta. Rapuja olisi voinut olla hieman enemmän. Tärkeää paellan valmistamisessa on se, että ainekset ja työvälineet varataan lähelle ja sopivia lastoja ja kauhoja on tarpeeksi. Lientä ja vettä pitää olla saatavilla, ettei ruoka pääse kuivumaan. Malttia tarvitaan ja jatkuvaa maistelua, kun riisi alkaa olla kypsää. Paksulla muurikalla ruoka jatkaa vielä kypsymistä senkin jälkeen, kun se on otettu pois tulen päältä, joten kannattaa ennakoida hieman ja viimeistellä ruoka, kun riisissä on vielä aavistus liikaa puruvastusta. Kun päästään pöytään, riisi ehtii vielä kypsyä valmiiksi.