Paluu arkeen

Melkein valmis

Se on kyllä taivahan tosi, että lomapäivä kuluu ainakin 20% nopeammin kuin työpäivä! Ja seitsemän viikon loma hurahtaa käsistä niin nopeasti, että tuskin ehtii kissaa sanoa. Tänään alkaa jälleen arkinen aherrus.

Mitä sitten ehtii seitsemässä viikossa puuhailla? Ehdimme käydä Tanskassa katsomassa Giro d'Italian alkua ja viettää Campasimpukan yksivuotispäivää. Kokkailin italialaisia ruokia melkein jokaisena Giron päivänä, joten siltä osin Campasimpukan teema on elossa ja lähes hyvinvoiva. Osallistuimme Hävikistä herkuksi-blogikampanjaan oppien monta uutta juttua.  Kävin Vaasassa kuuntelemassa kuoromusiikkia, askartelimme Strömsön hengessä ja Kammenpyörittäjän kanssa olimme minikaravaanilomalla. Piipahdin tapaamassa ystäviä Helsingissä, jossa vietimme "tätien puistoiltaa", sekä syömässä toisen ystäväni kanssa Farangissa. Loman lopuksi vietimme ystäväperheen nuorimmaisen rippijuhlia.

Jotta koko postaus ei olisi pelkkää jaarittelua, kerron mitä tein perheelle aamiaiseksi. Joku saattaa muistaa lentävän ebelskiver-pannuni, joka aiheutti pienehköjä omantunnonpistoksia, yritinhän olla hankkimatta uusia keittiövälineitä, ellei niille olisi tiedossa runsasta käyttöä. Voitte arvata, etten ole tehnyt ebelskivereitä aivan alvariinsa, totta puhuen en ole tehnyt niitä sitten tammikuun. Seuraavaa ei varmastikaan pitäisi tunnustaa, mutta tunnustan kuitenkin.

Ollessamme toukokuussa Tanskassa näin kaupoissa tietysti monenlaisia kolopannuja, joita katselin haikeasti. Ymmärsin kuitenkin jättää ostamatta sellaisen, sillä nehän painoivat turkasesti. Monet olivat valurautaa, toisin kuin se ontto pinnoitepannuni, johon olin aiemmin täysin tyytyväinen. En ole koskaan ollut niitä naisia, jotka tuntisivat halua käyttää lahjaksi saamaansa paistinpannua lyömäaseena, vaan olen päinvastoin aina arvostanut lahjaksi annettuja keittiövälineitä. Niinpä vihjaisin hyvin kasuaalisti eräällä keittiötarvikeosastolla  alennusmyynnissä olevan Scan Pan-ebelskiver-pannun äärellä tietäväni erään, joka ilahtuisi tällaisesta kovasti. Kammenpyörittäjä ei puolestaan ole koskaan ollut mies, joka ei ymmärtäisi vihjeitä ja niinpä sitten äitienpäivänä yllätyin oikein iloisesti saadessa uuden ebelskiver-pannun. Ihmeellistä!

Koska olen ollut niin kiireinen kaikki nämä lomaviikot (uskokoon ken tahtoo), en ole ehtinyt kokeilla uutta pannuani, mutta tänään sen tein. Löysin jo talvella mukavan ohjeen täältä, postauksesta löytyy ohjeen lisäksi kiintoisa tarina, ehkä ehditte lueskella. Sovelsin ohjetta "pikkuisen" ja tein kutakuinkin tähän tapaan:

• 6 kananmunaa
• 50 g lohkeavaa vuohenjuustoa
• ruohosipulisilppua
• pippuria
• tuoretta timjamia
• basilikaa
• 2 viipaletta pekonia
• minimaalinen nokare voita pannun voiteluun

Leikkasin pekonin pieneksi silpuksi ja paistoin sen rapeaksi. Vatkasin munat kevyesti ja lisäsin joukkoon osan oksista riivityistä timjaminlehdistä. Pilkoin vuohenjuuston muruiksi. Sekoitin vuohenjuuston, pekonimurut, lisää timjamia ja pippuria keskenään lusikoitavaksi täytteeksi. Voitelin ebelskiver-pannun koloset voilla ja kuumensin pannua kohtalaisella kaasulla. Nostin lusikalla pannun kolosiin munaseosta noin kolosten puoleen väliin. Pannussani on 9 kolosta, joten sain pitää kiirettä. Ripotin seokseen täytettä pienen lusikallisen ja edelleen hoppua pitäen lusikoin munaseosta toisen lusikallisen täytteen päälle. Peitin pannun kuperalla kannella ja annoin minimunamuffinien kypsyä 2-3 minuuttia. Annoksesta tuli 18 pientä palleroa. Ennen tarjoamista lisäsin pinnalle hieman lisää timjamia ja ruohosipulia. Nämä palleroiset, joille en keksi kovin korrektia suomenkielistä nimeä, maistuivat aamiaisella oikein hyvin. Ne kävisivät myös pikkupurtavaksi noutopöydästä tai eväsretkellä. Täytteeksi sopisivat varmasti myös vaikka aurinkokuivattu tomaatti, erilaiset sipulit, ravut tai juustot.