sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ankanrintaa ja limanpapuja


Tänään Tour de France päättyi Pariisiin ja Sky-tallin Bradley Wiggins varmisti voittonsa. Loppukirin ajoitti parhaiten Mark Cavendish, nyt jo neljännen kerran peräkkäin.  Viime vuoden voittaja, Cadel Evans sijoittui seitsemänneksi ja loppuhaastattelussa hän vakuutti asettuvansa lähtöviivalle myös ensi vuoden Touriin.

Aloitin tämänvuotisen Tour-kokkausrupeaman päätösaterian  papujen kypsentämisellä jo hyvissä ajoin. Olin ostanut pussillisen kuivattuja limanpapuja jo aikoja sitten, mutten koskaan muistanut liottaa niitä tarpeeksi aikaisin. Tänään löysin neuvot miten pavut pikaliotetaan ja hyvin toimi sekin. Kiehautin pavut kattilassa ja kun vesi alkoi poreilla, nostin kannen päälle ja jätin pavut kuumaan veteen. Tunnin kuluttua pavut olivat sen verran pehmenneet, että sain kuorittua ne helposti, pavun sai hauskasti plumpsautettua kuorestaan pois. Kuullotin kaksi nuorta punasipulia ja yhden ison valkosipulinkynnen padassa. Kaadoin kuoritut pavut pataan ja lisäsin ankkalientä niin paljon, että pavut peittyivät liemeen. Sidoin mukaan pienen yrttinipun, johon tuli rosmariinia ja timjamia. Kypsensin papuja melkein kaksi tuntia, siinä ajassa pavut pehmenivät, mutta myös vähän muusautuivat. Maustoin kypsiä papuja vielä suolalla ja pippurilla.

Ankanrinnat valmistin samalla metodilla, kuin talvella Delicard-kokeilussa, tosin maustoin vain suolalla ja pippurilla. Laitoin mausteet molemmin puolin ankanrintoja ja leikkasin nahkapuolelle viiltoja rasvan läpi ristikon muotoon ja nostin rintapalat nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja aloin lämmittää pannua. Ankanrinnan rasva lähti sulamaan pannulle ja noin 8 minuutissa pinta oli rapea, paistoin toista puolta hyvin kevyesti. Nostin rintapalat sitten uunipannulle ja asetin lämpömittarin anturin lihan paksuimpaan kohtaan. Paistoin lihaa sadassa asteessa, kunnes sisälämpötila oli 65 astetta. Peittelin sitten ankat folioon noin puoleksi tunniksi vielä vetäytymään. Kun pavut olivat kypsiä, käytin ankkoja vielä kuumalla pannulla lämpenemässä ennen kuin leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi. Tästä tuli hyvin maistuva ja täyttävä ateria, jossa ei hienosteltu.


9 kommenttia:

  1. Joko ne kolme pyöräilynystävän juhlaviikkoa menivät??

    Pitäisikin kaivaa ankkaa pakkasesta. Meilläkin kuivat paput tahtovat unohtua kaappiin. Purkit ovat niin paljon kätevämpiä käyttää.

    VastaaPoista
  2. luimupupu: Onneksi renkulakisat alkaa jo viikonpäästä ja sitten kohta Eneco Tour:)

    VastaaPoista
  3. Niinpä. Lontoossa on kyllä tiedossa huisin jännät kisat.

    VastaaPoista
  4. luimupupu: Katseltiin eilen millainen reitti Lontoossa on, muttei oikein löydetty tuleeko sitä telkkarista sitten ja miltä kanavalta. Kun on niitä lajeja muutama muukin televisioitavaksi:) Vaikkei mun mielestä kyllä tarttis olla :D

    VastaaPoista
  5. Voi että, nyt alkoi kyllä tehdä mieli ankanrintaa! löysin kyseisen herkun tänä keväänä ja olen aivan myyty :)

    VastaaPoista
  6. annemi: Se on kyllä oiva raaka-aine. Meillä jäi eilen toinen file syömättä ja tässä tuumin sen jatkokäyttöä. Ehkäpä tortilloihin, vaikkei ehkä yleisen täyte Meksikossakaan :)

    VastaaPoista
  7. Ainakin lauantaina näyttää tulevan miesten maantiekisa Eurolta 16:15-18:00!

    VastaaPoista
  8. Mun veli tekee usein ankanrintaa, ja silloin aina muistan millanen herkku se onkaan.Tekee vielä jollakin minun ikivanhalla reseptillä..hehh Tulee siis tehtyä harvoin mutta sitten taas ulkona syödessä ankan usein valitsen ;) näyttää hyvältä tämä ruoka.

    VastaaPoista
  9. Mausteinen Manteli: Minä en ole koskaan tainnut syödä ankkaa ravintolassa, olen vain ihan näitten omien yritelmieni varassa :) Aika harvoin sitä on ollut valittavissakaan, pitääkin ottaa ohjelmaksi, kun sellaiseen paikkaan osun, jossa ankkaa on listalla.

    VastaaPoista