Crêpet hedelmien ja marjojen kera vuorietapin iltana

Eilen oli Tour de Francessa lepopäivä, eikä meilläkään kokkailtu mitään ranskalaista, vaan pääsin mainion pasta-aterian ääreen töistä tultuani. Vähän etsiskelin puolalaista, nopeasti toteutettavaa jälkiruokaohjetta Tour de Polognen alun kunniaksi, mutta laiskuus voitti ja vietin illan TV:n ääressä katsellen lähetystä Puolasta ja uutta BBC:n mukadokua Twenty Twelveä, suosittelen sitä lämpimästi, mikäli pidätte kuivasta brittihuumorista.

Tour de Francessa oli tänään makoisa vuorietappi, jota ehdin katsoa sieltä täältä ja lopun. Eiliset dopingiin liittyvät uutiset pidätyksineen veivät vähän mielialaa alaviistoon, mutta hyvähän se on, jos väärintekijät jäävät kiinni. Suomen lippuja näkyi useammassa kohdin tämänpäiväistä etappia, oikein meinasi kateuden pisto tuntua, piti itseään nipistää ja vakuuttaa, että kyllä mekin vielä menemme etappien varrelle! Ykköseksi polki tänään sympaattinen Thomas Voeckler aivan upeasti, kotikatsomossa purtiin kynnet verille ja hihkuttiin Thomasin puolesta! Kokonaiskilpailun tilanne ei juuri muuksi muuttunut.

Päivälliseksi meillä oli yleiseurooppalaisittain marinoituja kanafileitä ja esikeitettyjä uusia perunoita grillillä viimeisteltyinä, muutama herkkusieni vuohenjuustotäytteellä ja greippilohkoja ja avot, siinä oli makoisa ateria, muttei erityisen ranskalainen. 

Jälkiruoka nautittiin sitten etapin jälkeen ja sen vinkit olivat Julia Childin mukaiset. Viime kesänä tein jälkiruokaklassikkoa, crepes suzette. Halusin kokeilla uudelleen erityisesti crepejä varten ostamaani paistolaitetta, sillä sekin on asustellut kodinhoitohuoneen lattialla käyttämättä "joitakin" kuukausia. En muista tarkasti, mistä viimeksi otin taikinaohjeen, mutta nyt tottelin kiltisti Juliaa ja tein taikinan odottamaan jo heti töistä tultuani. Taikinasta luvattiin tulevan 12 lettua ja siihen tuli:

• 2,5 dl kylmää maitoa
• 2,5 dl kylmää vettä
• 4 kananmunaa
• 0,5 tl suolaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 4 rkl sulatettua voita

Sekoitin kaikki taikinan ainekset reippaahkosti sekaisin ja jätin taikinan kannuun kaadettuna jääkaappiin odottamaan. Kun päivällinen oli syöty ja Ranskassa päästy maaliin, nostin creppipannun ulos ja laitoin sen tulille. Eli lämpenemään. Leikkasin persikoita lohkoiksi, mansikoita paloiksi ja verikreippiä palasiksi, vadelmat saivat jäädä kokonaisiksi. Kammenpyörittäjä vatkasi kermaa vaahdoksi, tosin ensin hän kohtasi sen jokakesäisen kertalaakin, kerma-annoksen joka ei millään ilveellä suostu vaahtoutumaan, ei vaikka Bamix laulaa hoosiannaa. Toinen satsi suostui sitten. 

Paistoin creppejä niin kauan kuin taikinaa riitti, ei kahtatoista, kuten Julia lupasi, vaan 9. En tiedä, kumpi meistä höpersi, mutta enempää taikinasta ei tullut. Mutta crepit olivat hyviä, ohuenohuita, pitsireunaisia ja mainioita. Täytteeksi laitoimme kermavaahtoa, marjoja ja hedelmiä ja maistui niin hyvälle!