maanantai 16. heinäkuuta 2012

Fougasse - kahden päivän leipäprojekti

Ranskalaisia leipäohjeita etsiessäni kohtasin focaccian ranskalaissukulaisen fougassen. Se vaikutti heti leivältä, jollaista tahtoisin kokeilla. Lueskelin useita ohjeita ja se mihin miellyin, kuulosti melko autenttiselta. Etenkin, kun sen valmistamiseen kuluisi kauan aikaa. Eikö se yleensä kerro alkuperäisyydestä? Kun aloitetaan sillä,  että kana kynitään, on se autenttisempi, kuin ohje, joka alkaa sanoilla "sulatetaan puoli kiloa esipaistettuja ja -maustettuja kanakuutioita"? No jaa. Mutta ohjeen otin kuitenkin tästä miellyttävästä blogista

Ohjeen esipuheessa vakuutetaan, että leiväntekoon kannattaa varata suositeltu aika, eikä skipata taikinan seisottamista yön yli. Jos ei sitä jaksa/ehdi/viitsi/malta, kannattaa kokeilla jotain toista ohjetta. Päätin uskoa bloggaajaa ja hänen alkuperäistä lähdettään. Siksipä tämä leipä jäi leipomatta viime viikonloppuna, koska aika ei riittänyt siinä vaiheessa enää, kun ohjeen löysin. Nyt aloitin sunnuntaina heti, kun perhe oli sen verran hereillä, että kehtasin laittaa yleiskoneen laulamaan. Lähteeni ohjeesta piti tulla kolme suurehkoa leipää, mutta arvelin, ettei meillä menisi arkiaterialla niin paljon tuoretta leipää ja jatkoarvelin, ettei tällainen leipä tykkäisi säilyttelystä. Niinpä pienensin leipäohjeen puoleen ja tuumin tehdä siitä kaksi vähän pienempää leipää. Muunsin cup-mitat kohtuullisella tarkkuudella deseiksi ja pyöristelin sopivasti.
  • 8 dl vehnäjauhoja +  0,5 rkl suolaa (sekoita)
  • 2,5 dl kädenlämmintä vettä +  3 rkl oliiviöljyä (sekoita)
  • 0,5 dl kädenlämmintä vettä + 1 rkl kuivahiivaa (sekoita ja anna seisoa noin 5 min)
Leivän päälle ennen uunia:
  • yrttejä valintasi mukaan (käytin timjamia ja rosmariinia)
  • suolahippuja
  • oliiviöljyä
Mittaa jauhot ja suola yleiskoneen vatkauskulhoon ja aseta taikinakoukku paikalleen. Tee jauhoihin kuoppa ja kaada siihen hiiva-vesiseos ja oliiviöljy-vesiseos. Sekoita yleiskoneen hitaalla nopeudella kunnes aineet ovat sekoittuneet. Jos seos näyttää liian kuivalta, lisää hieman vettä. Lisää koneen nopeutta ja anna sen vaivata taikinaa noin 6-8 minuuttia. Tässä ajassa taikinasta pitäisi tulla pehmeää ja joustavaa. Muotoile taikinasta pallo ja nosta se kevyesti öljyttyyn pyöreäpohjaiseen kulhoon, peitä kulho tiiviisti tuorekelmulla ja jätä kulho lämpimään paikkaan tunniksi, puolitoistakaan ei tee pahaa. 

Sitten on vuorossa taikinan taittelu. Vinkin siihen saa elran postauksen videosta, mutta periaatteessa se käy näin: Muotoile taikinasta kulhossa pitkulainen pötkö. Nosta pehmeän taikinan toinen pää ja venytä hieman, nosta venytetty pää toisen pään päälle. Käännä taikinakulhoa itseesi nähden toisin päin ja käännä taikinaa uudelleen samaan tapaan. Käännä vielä kulho poikittain 90 astetta ja nosta taikinaa poikittain kerran kumpaankin suuntaan. Nyt jätä taikina taas peitettynä lepäämään  45-60 minuutiksi. 

Kun taikina on taas levännyt (kukapa ei kaipaisi vähän lepoa moisen vääntelyn jälkeen) tee taittelu uudelleen samaan tapaan. Sen jälkeen leikkaa taikina kahteen yhtä suureen osaan (alkuperäisessä kolmeen osaan, minulla oli siis pienennetty ohje) ja nosta palat kumpikin omaan tiukasti suljettavaan muovipussiinsa ja siirrä jääkaappiin odottamaan huomista. Taikinan olisi hyvä levätä jääkaapissa 24-36 tuntia, siinä aikaikkunaa seuraavalle päivälle.

Tänään maanantaina olin ajastanut Kammenpyörittäjän ottamaan leipätaikinat jääkaapista kello 14.50, joka olisi noin puolitoista tuntia ennen kuin saapuisin töistä ja alkaisin loppuleipomisen. Jauhotin leivinlaudan kevyesti ja nostin taikinapallot leivinlaudalle ja jauhotin taikinan pinnan ennen kuin peitin pallot alassuin käännetyillä kulhoilla, niin että ne olivat suojassa pinnan kuivumiselta. Taas piti odottaa tunti, että taikina olisi saavuttanut huoneenlämmön ja tuntuisi joustavalta. Tämä ei ollut tosiaankaan kärsimättömän hommaa. Tämän tunnin aikana valmistelimme päivällistä muilta osin. 

Viimein päästiin paistohommiin, kuumensin uunin 210 asteeseen (aioin käyttää kiertoilmaa ja paistaa molemmat leivät yhtä aikaa, siksi vähensin hieman lämpöä) . Otin peiton ensimmäisen taikinapallon päältä ja venytin sitä jauhotetulla alustalla varovasti kolmion malliseksi lätyksi, varoin sörkkimästä taikinaa paljon, ettei se lätsähtäisi. Nostin leivän leivinpaperille pellille ja peitin kevyesti liinalla siksi aikaa, että valmistelin toisen leivän. Tein sitten leipiin taikinaleikkurilla muutamia viiltoja markkeeraamaan lehtiruoteja, vinkit tähän löytyy elran liittämästä videosta postauksen lopulta.

Sivelin leivät oliiviöljyllä ja ripotin päälle tuoretta timjamia ja rosmariinia sekä suolahippuja. Paistoin leipiä noin 20 minuuttia. En tiedä kuinka usein viitsin tehdä leipää, joka vaatii näin paljon seisoskelua ja odottelua, mutta esimerkiksi tupaantulijaisiin tai nyyttikesteille tällainen lämpimäinen voisi olla sopiva ja mieluisa.

Eilen Tour de Francessa nähtiin, miten joku ilkiö oli kylvänyt nauloja tielle, lukuisat rengasrikot sotkivat etapin lopun. Käsittämätöntä, miten joku tekee tuollaista. Onneksi kukaan ei loukannut itseään yllättävien rengasrikkojen vuoksi. Tänään ajettiin Samatanista Pauhun, huomenna on käsillä kilpailun toinen lepopäivä ennen Pyreneitten vuorietappeja. Kuuden miehen irtiotto sai mennä menojaan pääjoukon ajaessa yli kymmenen minuuttia jäljessä. Kärjen järjestys ei muuttunut, voiton etapilla vei Pierrick Fedrigo.


5 kommenttia:

  1. Joskus on kiva värkkäillä näitä piiiiiiiiitkäkestoisia leivonnaisia, mutta kyllä ne sen verran suunnittelua ja kotona oleilua vaativat, että ei ehkä ihan viikoittain piisaa aika ja into niihin. Mutta kauniita, hyvänen aika!

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on monia "pitäisi kokeilla" ja "piti aloittaa jo viime viikolla"-leipäreseptejä varastossa. Oman juuren tekoakin on suunniteltu jo monta vuotta.
    Kiserlovskihan hajotti solisluunsa tuon nastaepisodin takia, muut eivät kai loukkaantuneet. Järjetöntä!!!

    VastaaPoista
  3. Kotiharmi: Luulen, että viimeinen kohotus jäi minulla hieman vajaaksi, sillä olisin toivonut hieman pulleampia lopputuloksia. Pitää joskus viitsiytyä kokeilemaan uudelleen:)

    luimupupu: Oman juuren teko olisikin hyvä projekti. Minulla on vain saatua ruisleipäjuurta pakkasessa. Pitäisikin tehdä taas pitkästä aikaa ruisleipää.

    Tuo tosiaan unohtui minulta, miten Kiserlovskille kävi, jossain vaiheessa kuulin mainittavan, että olisi kaatunut maassa vierivään juomapulloon, mutta ne naulatko hänetkin sitten kukistivat? Häijyä kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
  4. Minun mielestä voisit aivan hyvin viitsiytyä tekemään tämmöisiä vaikka piknikille:)

    Nastoista en tykkää :( Pöyristyttävää.

    VastaaPoista
  5. Hannele: Pitäisi ottaa vielä koe-erä sitä ennen, sillä tuo koostumus ei ollut vielä ihan nappiin vaikka niin odotin ja odottamasta päästyänikin vielä odotin:)

    VastaaPoista