Tein keväällä clafoutia jälkiruoaksi, oppien vasta jälkikäteen, että sen olisi pitänyt olla lähes ehdottomasti kirsikkainen. No, tehty mikä tehty, nyt tein clafoutin serkkua, flaugnardea, jonka on lupa olla kesäisistä marjoista tehtyä paistosta.
Otin ohjeen täältä, sillä pidän kovasti tuon blogin kuvista. Käytin pientä irtopohjaista piirasvuokaa, jota liian harvoin tulen käyttäneeksi. Voitelin reunat ja pohjan ja leikkasin pohjaa vähän isomman palan leivinpaperia, jonka asetin voidellulle pohjalle estämään taikinan vuotamista irtopohjan ja reunuksen välistä. Paperipala tarttui hyvin voiseen pohjaan. Voitelin paperinkin. (lähteessäni vuoka vielä jauhotettiin, minkä unohdin kokonaan, onneksi vuokani toimi ilmankin ja pohjan paperi osaltaan esti tarttumista) Asettelin pohjalle mustikoita, vadelmia ja mansikoita. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Taikinaan käytin:
- 2 kananmunaa
- 0,6 dl sokeria
- 1,2 dl maitoa
- 1,2 dl vehnäjauhoa
- 1 rkl vaniljauutetta
Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin seokseen maidon, jauhot ja vaniljauutteen. Kaadoin taikinan vuokaan marjojen päälle ja paistoin sitä uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia, kunnes reunat hieman alkoivat ruskettua ja kokeilutikkuun ei jäänyt kosteaa taikinaa. Peitin paistoksen leivinpaperiarkilla jo varten jälkeen, sillä pinta alkoi tummua nopeasti. Söimme tätä pannukakkumaista herkkua aamiaisen jälkiruokana, sillä päivällisaikaan olisin töissä ja päivittäisen pyöräilyannoksen seuraaminen jäisi tuonnemas.
Kyllä ne Ranskassa käyttävät vapaamielisesti claufotis-nimitystä muistakin aineksista tehdystä pannaripiirasta kuin kirsikoista. Pariisilaisen suosikkiravintolani la Régaladen kirjassa on luumuclafoutis ja ruokaan vakavasti suhtautuvien ranskalaisystäviemme luona olemme saaneet aprikoosiclafoutista.
VastaaPoistaluimupupu: No hyvä sentään :) Tuo rakenne on juuri siinä rajalla, etten tiedä tykkäänkö ihan valtavasti vai en ihan kamalasti. Se pannukakkumaisuus :)
VastaaPoistaTodella herkullisen näköistä!
VastaaPoista