Takaisin ruotuun!

Nyt loppuu laiskottelu ja Ranska-ruokien välttely! Kaksi päivää meni ihan harakoille, ensin olin liian laiska ja sitten liian kiireinen.  Mutta tänään on vapaapäivä, aikaa keittiöpuuhille ja myös niihin tarvittavaa intoa ja puhtia. Aloitin aamusta selailemalla valmiiksi ohjeita ja tekemällä kauppalistan. Piipahdin kaupassa heti sen auettua ja kerrankin sain kaikki tarvitsemani samasta kaupasta ja vähän ohi ostoslistankin.  

Luimupupu-blogin kolmikerrosjälkiruoka kiinnitti huomioni jo viime viikolla, etenkin kun sen nimi oli niin pitkä ja vaikea. Tuumin, että tuostapa meille lauantainen jälkiruoka, kun kaikkia aineksia rahkaa lukuunottamatta oli valmiina ja se olisi sopiva ranskalaiseen teemaamme. Kaupasta tultuani puuhastelin tapani mukaan montaa asiaa yhtä aikaa. Sillä tavalla saan eniten aikaan, myös sutta ja sekundaa. Niin ei onneksi käynyt tällä kertaa. Samalla kun keitin raparperikompottia jälkiruokaa varten, tein poikasille mango-mansikkajuomaa (josta ei jäänyt kuvallista materiaalia syystä, että juoma oli taivaallisen hyvää) ja keitin sokerisiirappia uutta "limoncello"-settiä varten. 

Tällaisessa multitaskingissa on se hyvä puoli, että valmista tulee monella rintamalla. Kääntöpuolena on sitten se, ettei kukaan siivoa jälkiäni, kun lempikeittiökölvini on melontaretkellä koko viikonlopun. Olen lähes hätää kärsimässä, kun veitset eivät hyppää itsestään puhtaina ja kuivina veitsitukkiin otettavaksi taas uudelleen käyttöön, eikä kompostikuppi tyhjene ilman omaa panostani. Myöskään virkistävää espressoa ei ilmaannu nenäni alle muutaman tunnin välein. No, olen iso tyttö ja pärjään kyllä. Kai. Ainakin jotenkuten. Pyyhin kyyneleeni ja käärin hihani.

Fraîcheurs de fraise et de rhubarbe, fromage blanc battu à la vanille. No niin, siinä se pitkä nimi nyt on. Leikkaa-liimasin sen luimupupusta, sillä varmasti olisin onnistunut kirjoittamaan jotain väärin, ainakin joku väkänen olisi väärään suuntaan. Käännöksestä jutellaan luimupupun postauksen kommenttilaatikossa. Aloitin siis keittämällä pienen raparperikompotin. Siihen tuli:

• 350 g raparperia paloina
• 1 iso Granny Smith-omena paloina
• 1 dl sokeria
• liraus vettä
• kanelitanko
• 1 rkl vaniljauutetta

Keitin kaikkia aineksia noin 20 minuuttia, kunnes omena oli lähes hajonnut ja raparperi oli aivan atomeina. Annoin kompotin jäähtyä kattilassaan kylmässä vedessä altaassa. Muistutin itseäni ottamaan kanelitangon pois.

Mansikkacoulista varten tarvitsin noin 2 dl mansikoita (säästin muutaman koristeluun) ja lusikallisen sokeria. Survoin lusikkaa apuna käyttäen mansikat siivilän läpi coulisiksi ja maustoin sokerilla.

Jälkiruoan rahkaosuutta varten käytin:

• 1 prk rahkaa 
• 1 dl kermaa
• 2 rkl tomusokeria
• 1 tl vaniljauutetta

Vaahdotin kerman ja sekoitin siihen rahkan, vaniljauutteen ja siivilän läpi tomusokerin. Lusikoin annoskuppien pohjalle alimmaksi jäähtynyttä raparperikompottia, sitten rahkakermaa ja päällimmäiseksi mansikkakastiketta. Pinnalle asettelin mansikkaviipaleita. Tämä jälkiruoka oli sitten taas ainakin pikkuserkku tälle keväällä tekemälleni jälkkärille, mutta minkäs sille voi, että raparperi, mansikka ja joku topakka maitotuote ovat kaikki niin hyviä? Pitää kyllä pinnistellä, että saisin aikaan jotain muunkinlaisia jälkkäreitä. Joskus edes. Jälkiruoat ovat jääkaapissa kylmenemässä, sen verran maistelin eri osioita, että tiedän kupeista löytyvän herkkua, kunhan päivällinen on syöty.

Tänään minulla oli aikaa myös päästä taas kärryille pyöräilystä, katsoin ennen tämänpäiväistä etappia koosteen eiliseltä. Tänään Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä ajetaan 13. etappi, matkaa maaliin on vielä melkein sata kilometriä. Kokonaiskilpailun kärjen järjestys ei muuttune, mutta lopun nousut ovat varmaankin kiinnostavia katsoa. Ranskassa näyttää olevan kuuma päivä ja maisemat komeat.

Ps. Onnea äidille!