Otimme tuntumaa ranskalaisiin aamiaistapoihin syömällä tänään tartineja, jotka ovat ns. open sandwichejä, olisiko se sitten suomeksi vaikka voikkari? Leipien päällysteissä on mielikuvitus rajana ja tein aamiaiselle sekä suolaisia, että makeita vaihtoehtoja. Leikkasin tuoreesta vaaleasta, rapeakuorisesta leivästä vinottain viipaleita. Makeisiin leipiin tein ricottasta levitteen, jonka maustoin ripauksella sokeria ja lirauksella vaniljauutetta. Levitin ricottaa leiville ja asettelin mansikoita ja mustikoita osalle leivistä, osalle ison lusikallisen viime viikolla tehtyä raparperikompottia.
Käänteismakeisiin leipiin laitoin pohjalle sipauksen tuorejuustoa. Osaan leivistä tuli päälle parmankinkkua, tomaattia ja basilikasilppua. Osaan laitoin parmankinkun päälle munakokkelia, goudaraastetta ja ruohosipulia.
Koska sain ajatuksen näiden leipien laittamiseen vasta tänä aamuna, en ollut varautunut erityisesti niitä varten. Seuraavalla kerralla kokeilemme savukalaa tai graavia lohta, oliivitahnaa, keitettyjä kananmunia viipaleina, tuoreita hedelmiä mascarponen päällä jne. Nyt minulla oli vähän kiire muutenkin, mutta olisi hauska valmistaa oikein monenlaisia leipiä valmiiksi sopimaan jokaisen makuun. Tartinien sanotaan sopivan yhtälailla alkupaloiksi, brunssille, lounaalle ja iltapalalle ja vaihtoehtoja on tosiaan niin paljon, kuin vain ehtii keksiä. Myös erilaisia leipälaatuja voi käyttää aivan vapaasti.
Tour de Francen 17. etappi oli jälleen kiinnostava. Eilisen dopingkohun jälkeinen harmistus kotikatsomossa on jätetty nyt taakse ja keskityimme seuraamaan vuorietapin edistymistä. Välillä reitti kulki sumun keskellä, näytti todella pelottavalta, kun ajajat laskivat täyttä vauhtia sumun sekaan. Pallopaidassa jatkaa Thomas Voeckler ja hän varmisti jo mäkimestaruuden. Keltaisen paidan pitää edelleen Wiggins, jonka pulisongeista en vieläkään pidä ollenkaan.
Noilla leivillä lähtee päivä kuin päivä käyntiin hyvin! Jopa sadepäivä. Ja lähtisi työpäiväkin, sitten joskus loman loputtua, jos jaksaisi aamusella värkkäillä. Olen niiiin huono aamuissa...ja mies noin viismiljoonakertaa huonompi.
VastaaPoistaAhhhh! nyt olet kyllä aikamoisen aamupalan loihtinut :) nuo voisivat sopia meidänkin aamiaispöytäämme täällä Italiassa ;)
VastaaPoistaIhan paras aamupala! Tuollaiset makeat voikkarit olivat minulle uutuus.
VastaaPoistasiis ihan mahtavaa, samoilla leivillä suolaiset ja makeat, tosi kiva idea. upeat on aamupalat teillä :)
VastaaPoistaNam nam!
VastaaPoistaAika hyvin olet muuten saanut yhdistettyä pyöräilyn ja kokkaamisen. Kävi nimittäin niin, että kun Tour alkoi ja siitä ekaa kertaa yle uutisoi, niin HETI ajattelin Campasimpukan blogia. Ja niinpä sekä Touria ja blogia on tullut seurattua ahkerammin (vaikkakin kommenttia tulee harvakseltaan).
Kotiharmi: En minäkään aamuvuoroaamuina askaroi keittiössä muuta kuin kenties kaavin jotain evästä mukaani. Iltavuorojen päivinä saatan intoutua enemmän:)
VastaaPoistaannemi: Kokeilkaa ihmeessä, siellähän on paikat pullollaan ihania kinkkuja ja juustoja, vihanneksia ja hedelmiä!
Ankerias: Sopi oikein hyvin ottaa ensin kinkkuleipä ja loppukahvin kanssa sitten mutustaa makea marjainen leipä.
Mausteinen Manteli: Pitää kokeilla myös täysjyväleipää ja kaloja päällisiksi.
Amalfin sitruuna: Kiva kuulla:) Pyöräilyyn tahtoo kyllä vähän hurahtaa, kun siitä oppii vähän. Ikävää, että tälläkin kertaa on ollut näitä väärillä purkeilla käyntejä tai ainakin epäilyjä siitä, mutta silti pysyn uskollisena pyöräilyfanina:)
Kyllä noilla pitäisi lähteä päivä käyntiin! Tyyliin sopien komeat Ranskan väritkin tuossa marjaversiossa..
VastaaPoistaMakeat voikkarit itselleni uusi idea, jota pakko kokeilla. Ihana aamupala!
VastaaPoistaJokihaka: No niinpä onkin, oikein sopivaa!
VastaaPoistaMinna: Kokeile ihmeessä! :)