Jaarittelua Campasimpukan ja kanaa Julia Childin tapaan

Wauhtiajot2012, vielä ehtii mukaan! Ilmoittautuminen päättyy 15.8.

Viimeisestä lomaviikostani olen viettänyt enemmän polkupyörän päällä kuin mistään viikosta elämässäni tähän asti. Olen nähnyt lähiseutuja aivan toisin silmin, huomannut monta kiinnostavaa paikkaa ja oppinut hallitsemaan aluksi kiikkerältä tuntunutta 80-luvun ajokkiani. Selänpääni on lakannut huutamasta armoa ja saatan nousta satulaan päivittäin tuskaa tuntamatta. Huomenna arki alkaa kolmella perheemme neljästä jäsenestä, kun jälkeläiset aloittavat kouluvuotensa ja minä palaan sorvin ääreen. Kammenpyörittäjän vapaa työstä jatkuu edelleen ja olen varma, että hän jo odottaa innolla sitä, että me muut aamulla häivymme ja jätämme hänet parhaaseen seuraan. 

Alkukesästä ihmettelimme mahtaako kasveille riittää pölyttäjiä, kun hyönteisiä oli niin vähän liikkeellä. Nyt näyttää siltä, että kuhina yrttien kukinnoissa on yhä melkoinen. Tänään Kammenpyörittäjä alkoi siirtää ruukussa ollutta minttua toisaalle, kun hän kohtasi yrttipenkissä hyppäyttävän vieraan.

Löydätkö vieraan?

Tontillamme ei juuri koskaan näy sammakoita ja varmaan siksi Kammenpyörittäjä hätyytteli ikämiessarjan korkeushyppyennätystä, kun oli tarttua mintun ja oreganon alla lymyilleeseen nyrkin kokoiseen sammakkoon. Sen katseessa oli jotain surullista, mutta kun jätimme sen kuvan ottamisen jälkeen rauhaan ja siirryimme hetkeksi sisätiloihin, se oli ottanut jalat alleen. Hyvä niin. 

Mutta sitten viikon synttärityttöön, Julia Childiin, jonka 100-vuotispäivää vietetään huomenna. Lupauduin innolla mukaan haasteeseen kokata lempireseptejä Julian neuvoin, mutta kuten alussa kerroin, olen ollut niin paljon menossa, että kokkailuni taitavat jäädä kahteen. Olen laittanut aiempiin Julia-kokkailuihini tunnisteeksi "Julia Child", jos joku tahtoo niitä vilkaista. 

Edelleen minua vaivaa sama oikaisunhalu kuin aiemminkin, kun olen tarttunut Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaan. Innostun kovasti Julia ohjeista, mutta kun alan valmistaa ruokaa, tulee kiusaus loikkia vaiheiden ylitse. Pidän kovasti siitä, että Julian ohjeissa raaka-aineiden ja mausteiden määrä on usein hyvin kohtuullinen ja ruoan maku muodostuu pääraaka-aineesta, ei pitkästä rivistä eksoottisia mausteita ja valmistustapa on avain lopputulokseen. Ei ole samantekevää, miten raaka-aineita käsitellään. En aina ymmärrä kaikkia työvaiheita. Vaikka saisin selkoa, miksi pekoni pitää ryöpätä, en muista enää seuraavalla kerralla, miksi niin piti tehdä ja miksi nykyneuvojen mukaan se ei ole enää tarpeellista. Mutta silti, Julia Childin ohjeiden mukaisten ruokien voi jo lukemalla päätellä olevan erinomaisia ja kun kokkaamistaidot kasvavat, alkaa vähitellen käsittää, mistä hyvä ruoka muodostuu.

Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi valmistin kanaa Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjan ohjeen mukaisesti, enkä oikonut edes puolia työvaiheista. Ruoalla on kauniilta kuulostava nimi, poulet en cocotte bonne femme. Ranskantaitoni loppuu sanan poulet jälkeen ja herää henkiin sanan femme kohdalla, mutten saa päitä yhdistettyä. Niinpä tyydyn kirjan suomennokseen, padassa paistettu kana pekonin, sipulin ja perunain kanssa. Tietystikään minulla ei ollut 1,3 kiloista paistokanaa, kuten Julia lintuaan nimitti, vaan neljä broilerin rintaleikettä ja kolme koipireittä. Huvitin jälleen itseäni miettimällä, millainen eläin niistä tulisi, jos niiden kaikkien pitäisi olla yhdestä linnusta. Minulla ei myöskään ollut niin suurta pataa, johon kaikki nämä lintupalat olisivat mahtuneet, vaan käytin suurta metallista vuokaa. 

Julia neuvoo miten kana puleerataan ja sidotaan, minä paistoin valurautapannulla lintupaloja voissa, kunnes niissä oli  kaunis rapea paistopinta. Nostin palat uunipannulle ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Samaan aikaan kattilassa oli kaikki talouden 7 perunaa keitinvedessä, mutta vain sen aikaa, että vesi alkoi kiehua. Silloin nostin kattilan tulelta ja paistoin aavistuksen kypsyneitä perunoita kanapaloilta vapautuneella pannulla hetkisen voissa. Perunain (huomatkaa, omaksun kirjan suomennoksen sanamuodon) kuoret poksahtelivat tässä vaiheessa rikki ja muistin, että Julia kyllä ohjeisti kuorimaan perunat etukäteen. Enhän minä, pidän perunain (!) kuorista. Nostelin niin ikään kauniinvärisiksi paahtuneet perunat uunipannulle kanapalojen seuraksi. Seuraavaksi paistinpannulle pääsi paketti silputtua pekonia ja pieniä, uusia sipuleita. Julian ohjeessa käytettiin hillosipuleita, mutta tuoreiden ollessa saatavilla, en epäröinyt. Kun pekoni oli rapeaa ja sipuli notkistunutta, kaavin kaiken uunipannulle perunoiden ja kanapalojen päälle. Mukaan pääsi myös yrttikimppu, jossa oli kaksi laakerinlehteä, nippu persiljaa ja timjaminoksia. Ohjeen mukaan ei tarvittaisi mitään nestettä, mutta kumosin salakavalasti juuri Kammenpyörittäjälle tuomani valkoviinilasillisen pannulle ennen kuin hän ehtii ottaa maistiaistakaan. En tiedä oliko neste tarpeen vai ei. Tehty mikä tehty.

Nostin koko komeuden foliolla peitettynä 220 asteiseen uuniin, jossa se viipyi melkein kaksi tuntia. Ohjeen mukaan riittäisi tuntia kymmenen minuuttia, meillä ruokailu siirtyi myöhemmäksi enkä arvellut ruoan kärsivät pidemmästä uunituksesta. Salaatin kanssa maistuvaa ja mikä parasta, tähteitä jäi huomiselle, joten kokkailu on silloin nopeaa ja vaivatonta.