Lisäke varasti pääosan - tai pelasti päivän!

Tämänvuotinen kolmiosainen ruokahaasteemme on kääntynyt loppusuoralle. Ensi sunnuntaina la Vuelta loppuu ja Campasimpukka siirtyy vapaammille laitumille, mitä tulee kokattaviin ja blogattaviin ruokiin. Keväinen Italia-sessio, kesäinen Ranska-puristus ja tämä syksyinen Espanja-pläjäys ovat kaikki olleet erilaisia kuin ensimmäisellä kerralla viime vuonna. Olen suhtautunut asiaan hieman rennommin ja suurpiirteisemmin, mutta siltikin innolla. Bloggaamisen toinen vuosi on jatkunut mukavasti ja olen päässyt osaksi mahtavaa blogiyhteisöä.

Tänä kesänä olen myös kiinnostunut itse polkemaan pyörällä, aiemmin sen puolen hoiti Kammenpyörittäjä ansiokkaasti yksin. Niin  vain yksi kaunis heinäkuinen päivä muutti koko kesän luonteen, kun ehdotin, että lähtisinkin mukaan, kun Kammenpyörittäjä teki lähtöä marjastamaan pyörä kulkuvälineenään. Sen jälkeen olen tutustunut niin moneen paikkaan pyöräillen, etten muistakaan enää! Nettikauppojen keittiövälineosastojen sijaan selaan pyöräilyvaatteita ja esitän kainoja toiveita, voisinko saada lukkopolkimet toiseenkin pyörään, eikä se kolmannenkaan pyörän hankkiminen ole enää kaukana.

Vuelta-lähetys viivästyi tv-yhteysongelmien vuoksi, ehdimme syödä päivällisenkin ennen kuin pääsimme etapin pariin. Olin varannut päivällisen raaka-aineeksi naudan ulkofilettä, jonka maustoin Blissfully Delicious-blogin mukaan. Lihan maustetahnaan tuli ohjetta soveltaen:

• 2 rkl paprikajauhetta
• 1 tl kuivattua kuminaa
• 1 tl kuivattuja fenkolinsiemeniä
• 2 tl dijonsinappia
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki ainekset kulhossa ja taputtelin lihan pinnan kuivaksi. Kuumensin grillin parilan kuumaksi ja sivelin fileen toisen puolen maustetahnalla. Tälläsin lihan parilalle ja grillasin lihaa pikkuhiljaa molemmilta puolilta, sivelin loput maustetahnasta kääntämisen jälkeen. En kyllä tällä kertaa onnistunut parhaiten päivällisen pääraaka-aineen kanssa. Ei siitä ihan kengänpohjaa tullut, mutta olisi kyllä harmittanut, jos olisi ollut ruokavieraita. Pitää joskus kokeilla uudelleen ja ehkä viimeistellä ulkofile uunissa. Lihan pinta maistui kyllä hyvältä. En pidä yleensä kuminasta, mutta tähän se kyllä sopi!

Päivän valopilkku oli aterian lisuke, joka kelpasi viimeistä murusta myöten. Blissfully Delicious-blogissa oli tehty lisäke ruusukaalista ja saman ajatuksen minäkin tahdoin toteuttaa. Mieleeni tuli talvinen ruusukaalilisäke, joka kiersi monessa blogissa vuoden alussa ja minäkin tein sitä kerran. Otin silloin vinkit Kauhaa ja rakkautta-blogista, mutta nyt soveltelin vielä lisää. Eiliseltä päivälliseltä jäi muutama paahdettu peruna ja tomaatti, jotka käytin pois. Siivosin rasiallisesta ruusukaalin pallukoita uloimmat lehdet ja leikkasin kantaan tuoreen leikkauspinnan. Höyrytin niitä muutaman minuutin. Leikkasin eiliset perunat kuutioiksi ja otin lisää minikokoisia tomaatteja. Leikkasin vajaan paketillisen (sekin hävikin välttämistä) serranokinkkua silpuksi ja paistelin niin ruusukaalia, perunoita, kinkkua kuin tomaattejakin pannulla voinokareen kera muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle noin puoli desiä kermaa ja haudutin vielä lisää. Lisäkkeestä tuli ihanan kermaista ja ruusukaali oli juuri sopivaa purutuntumaltaan, kinkku suloisen suolaista ja perunoissa maistui eiliset yrtit ja tomaattien aromi. Tämä lisäke lievensi kirvellystä, minkä lihan käänteisonnistuminen aiheutti.