Lohta foliossa

Tänään oli viikon ainoa päivä, jolloin osuimme kaikki yhtä aikaa päivällispöytään, samoin viikon ainoa kalaruoka valikoitui tälle päivälle. Sateinen sää ei inspiroinut loimuttamiseen, sillä välttelemme nyt kastumista ja flunssaa oikein urakalla ensi viikon matkan vuoksi. Ei olisi kiva niistää ja yskiä Italiassa. Niinpä päätimme, että suomuinen ystävämme päätyy uuniin, josta sivumennen sanoen on nyt lamppu palanut, ensimmäistä kertaa. Muistelemme, että keittiöremontista on joko 4 tai 5 vuotta ja uunia on käytetty todella ahkerasti. Eivät lamput siis aivan yhtenään pala. Huomisen kauppareissulle alkaa kertyä muistettavaa, mutta kuka nyt muistilistaa käyttäisi? 

Olin merkinnyt kiinnostavaksi jo aikoja sitten foodgawkerin suosikkiosastoon ohjeen, jossa lohi käärittiin folioon. Tuumasta toimeen. Multipuuhasin samaan aikaan keittiöön viime talvelta tuttua valolaatikkoa ja kiinnitin salaman kameraan. Se on myönnettävä, että päivä on niin lyhyt ja tänään vielä sen lisäksi muutenkin pimeä paksun pilven vuoksi, että salamaan tässä on taivuttava. Miksi kesä ja valoisa aika oli niin lyhyt, pystyykö joku kertomaan? 

Kammenpyörittäjä oli käynyt kalastamassa ison merilohifileen, jonka otin talouden suurimmalle leikkuulaudalle ja pyörittelin mielessäni miten sen käsittelisin. Olen aivan surkea poistamaan nahkaa kokonaisesta fileestä, joten päätin leikata fileen annospaloihin ja leikata sitten nahkan pois. Muutenkin päätin muunnella ohjetta sen verran, että tekisin yhden annoskokoisen pakkauksen, jonka kuvaisin ja loput laittaisin paloina peräkkäin isolle foliopalalle. On muuten hyvää se paksu ja leveä folio, jota sai kesällä ostaa Lidlin grilliviikoilla. Aivan toista kuin ohuet kapeat rullat.

Siistin fileestä rasvaiset reunat pois ja tarkistin ruototilanteen. Leikkasin kalan noin 5 senttiä leveiksi viipaleiksi ja sangen käänteisammatillisin ottein leikkasin nahkan pois työntämällä veitsen terän palan puolivälistä nahkan alle ja sivaltamalla reunaa kohti, jonka jälkeen käänsin palan toisin päin ja koitin saada toisen puolin irti yhtä sulavasti. Pikkuisen olisi vielä oppimista, vaikka kalapaloista tuli suhteellisen siistinnäköisiä, ei kerrota kenellekään kuinka toimin, eihän? Kalan maustamiseen käytin seuraavia aineksia:

• tuoretta basilikaa
• suolaa
• mustapippuria
• oliiviöljyä
• 1 appelsiini
• 1 punasipuli
• aurinkokuivattua tomaattia
• kapriksia
• valkoviiniä

Asettelin basilikan lehtiä foliolle noin sille alalle, minkä kalapalat vierekkäin veisivät. Ripotin lehdille suolaa ja pippuria ja pikkuisen oliiviöljyä. Asetin kalapalat basilikan päälle riviin (ja annoskokoiseen nyyttiin kalapalan kolmen basilikalehden päälle) ja ripotin hieman lisää suolaa ja pippuria. Leikkasin appelsiinin ja sipulin ohuiksi viipaleiksi ja levitin ne kalan päälle. Ripottelin muutaman teelusikallisen pieniä kapriksia ja aurinkokuivattua tomaattia viimeisimmäksi pinnalle ja kaadoin noin puoli desiä valkoviiniä mukaan. Käärin folion paketiksi kalan päälle ja nostin paketin varovasti uunipellille. Siellä oli jo paahtumassa uunijuureksia ja tomaatteja ja sain soviteltua kalapakettini 180 asteiseen uuniin. Kala oli uunissa noin 40 minuuttia. Alkuperäisohjeessa aika oli huomattavasti lyhyempi, koska jokainen pala kypsennettiin yksinään. Olin sen verran touhuissani keittiön siivoamisessa, että siivosin pois kuvausstudionikin enkä muistanut ottaa kuvaa paistetusta annoksesta. En olisi tainnut saadakaan niin kaunista kuvaa, kuin lähdeblogissani, mutta hyvää kala oli!