No niin, nyt päästiin asiaan!

Tätä juotaisiin jos sitä olisi

Tänään Vueltassa alkoi viimeinen jakso. Kolmen edellisen rankan vuorietapin jälkeen vuorossa oli Santanderista Fuente Déhen ajatteva nousuun päättyvä etappi, jolla oli mittaa 177 km. Pääsin katsomaan etappia tallenteelta vasta vähän jälkijunassa. Kammenpyörittäjällä oli jo tieto, mitä tapahtuu, mutta ritarillisesti hän katsoi lähetyksen toistamiseen kanssani eikä paljastanut, että nyt on se päivä, jolloin saan hihkua ääneni käheäksi ja kutsua voittajaa kaikilla lempinimillä, mitä keksin. Alberto Contador ei vain voittanut etappia, vaan siirtyi vakuuttavaan kokonaiskilpailun johtoon. Voiton jälkeisessä haastattelussa oli kyllä hyvin aistittavissa, miten suuri asia tämä oli Contadorille. Oi, että olen iloinen.

Eilen leikimme vielä kesää hetkisen aikaa. Emme olleet vielä tehneet Espanja-viikoillamme sangriaa, mutta nyt korjasimme puutteen. Sattui lämmin aurinkoinen iltapäivä, jona poimimme viimeisiä karviaismarjoja ja Kammenpyörittäjä raivasi kasvihuoneen tomaattikasvustoa sillä mielin, että tomaattien kyljet viimein innostuisivat punastumaan. Selailimme kumpikin erilaisia sangria-ohjeita ja vaikutti siltä, että juoman voi toteuttaa vaikka kuinka monella tapaa. Me otimme lähestymistavaksi punaisen ja sitruksisen.

Leikkasin appelsiineja, sitruunoita ja limettejä lohkoiksi, joista trimmasin keskikohdan kalvot ja puolikkaiksi leikkautuneet siemenet pois. Keräsin suureen kannuun pari muotillista jääpaloja, kaksi kanelitankoa ja sitrukset. Sirottelin pari teelusikallista ruokosokeria hedelmille ja lorautin päälle pari ruokalusikallista votkaa. Hetken kuluttua kippasin kannuun puoli pullollista espanjalaista punaviiniä ja niin paljon ginger alea, että kannu tuli täyteen. Maistui raikkaalta, ei liian makealta, kesältä! Ainakin siihen asti, että aurinko meni pilveen. Silloin kaneli toi mieleen glögin.