Onhan toinen kerta jo perinne? Churrot Vueltan päättäjäisiksi

Viime vuonna Vueltan päätöspäivän aamuna kokeilin ensimmäistä kertaa churrojen tekemistä, tiedättähän ne pitkulaiset espanjalaiset herkut? Tekeminen ei ollut ollut vaikeaa, ellei sitten pidä työläänä öljyn kanssa pelaamista. En sittemmin ole churroja tehnyt, mutta päätin jo aikaa sitten, että tänään taas, Vueltan viimeisenä päivänä, söisimme churroja. Vuosi sitten oli kaunis aurinkoinen aamu, muistan häärineeni terassilla grillin sivupolttimen äärellä aivan kesävaatteissa. Nyt oli kyllä aurinkoinen aamu, mutta lämmintä oli vain muutama aste. Käytin samaa ohjetta kuin viime vuonnakin, taikina oli oikein toimiva. Siihen tuli:

• 2,5 dl vettä
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 3 kananmunaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen pinnalle

Koska ohje on helppo ja lyhyt, naputtelen sen uudelleen, ettei sitä tarvi lähteä etsimään vanhasta postauksesta. Aluksi laitoin valurautapataan litran rypsiöljyä paistomittarin anturin kanssa lämpenemään ulos grillin sivupolttimolle. Säädin mittarin piippaamaan 160 asteen kohdalla, jotta ehtisin himmaamaan öljyn lämpötilaa. Mittasin paksupohjaiseen kattilaan veden, voin ja suolan. Kiehautin veden ja sekoittelin sen verran, että voi suli veteen kokonaan. Sammutin kaasun kattilan alta ja sekoitin rivakasti mukaan jauhot, niin että taikinasta muodostui kiiltävä taikinapallo. Nostin kattilan pesualtaaseen hieman jäähtymään ja siksikin, että se olisi seuraavassa vaiheessa hieman alempana, kuin lieden taso, jotta saisin vatkaamiseen vähän olkavoimia paremmin mukaan. Kun taikina oli hieman jäähtynyt, lisäsin kevyesti vatkatut kananmunat joukkoon ja sekoitin taas vauhdikkaasti, kunnes taikina oli tasaista ja lähes tahnamaista. Kaavin sen pursotinpussiin nuolijalla ja muistin Jauhot suussa-blogin Jonnan vinkin siitä, miten pursottaminen saadaan toimimaan tehokkaasti ja siististi. Ja toden totta, kyllä toimikin! 

Kun öljy oli kuumennut 170 asteen huitteille, sommittelin churroasemani valmiiksi. Tarvitaan laakea astia, jossa on ruokosokerin ja kanelin sekoitusta, aivan oman mieltymyksen mukaan suhteutettuna. Minä laitoin melko reippaasti kanelia. Toiseksi tarvitaan laakea vati, jolla on talouspaperia ja vadin päälle sopuisasti asettuva kansi, käytin mikrokupua (joka sivumennen sanoen pitäisi vaihtaa uuteen, siihen on joskus sulanut jotain epämääräiseksi ryhelmäksi...). Sitten tarvitaan vielä kannellinen astia, johon valmiit churrot saa lämpimään, minulla oli tätä varten tupperin kaksikerroksinen lämpöastia. Työkaluiksi tarvitaan sakset ja kuuman öljyn kestävät pihdit. 

Otin hienosti asennetun taikinaa täynnä olevan pursotinpussin vasempaan käteeni ja aloin kääntää pussia leveän pussinsulkijan ympärille öljypadan yllä niin, että tyllasta alkoi tulla esiin taikinapötkö. Kun pötkö oli noin 8-10 senttiä pitkä, leikkasin oikeassa kädessäni olevilla saksilla pötkön poikki ja se putosi kuumaan öljyyn. Aluksi se painui padan pohjalle, mutta nousi muutamassa sekunnissa pinnalle. Yhtä aikaa pataan mahtui kypsymään 6-7 churroa. Kääntelin churroja parin minuutin jälkeen toiselle kyljelleen ja kun churrojen pursotusraitojen huiput alkoivat tummeta, nostin churrot öljystä paperin päälle kulhoon, peittelin kuumat churrot ja laitoin uuden satsin kypsymään. Seuraavaksi pyörittelin hetken viilenneet churrot sokerikaneliseoksessa ja peittelin ihan valmiit herkut lämpövatiin. Kaikkiaan taikinasta tuli 20-25 vähän erimittaista churroa, jotka tällä kertaa kastoimme sulatetussa suklaassa ja joimme cappuccinot päälle. Nyt öljy on jäähtymässä tuolla ulkona padassa ja kun se on viilennyt, siivilöin sen ja pullotan uudelleen pikkukanisteriin odottamaan vielä ainakin yhtä käyttöä.

ikinä ei ole pursotukset onnistuneet näin näppärästi!

Vaikka ammattipyöräily Vueltassa tänään päättyy, se alkaa Iso-Brianniassa, kun The Tour of Britain starttaa tänään Ipswichistä. Ilmeisesti nyt on ensimmäinen kerta, kun meillä Suomessakin on mahdollista nähdä tänä kisa suorina lähetyksinä Eurosportilta ja mikäs sen hauskempaa. Mukana on monta minulle tuntematonta joukkuetta ja ajajaa, mutta on siellä tuttuja nimiäkin, esimerkiksi pulisonkijoukkueen (Team Sky Pro Cycling) Bradley Wiggins ja Mark Cavendish. Samoin lähtöviivalle asettuvat mm. Tyler Farrar, Ivan Basso ja Samuel Sanchez. Tämä kisa ajetaan kuusimiehisillä joukkueilla, tosin kahdessa joukkueessa on vain viisi ajajaa. Etappeja on kaikkiaan kahdeksan. On mukava nähdä vaihteeksi brittiläisiä maisemia ja ehkä kokata jotain enkkuruokaakin, jos vain aika riittää. Mutta sitä ennen pitää Vuelta vielä saattaa päätökseen täällä Campakeittiössäkin. Ja vielä sitäkin ennen, lähdemme pienelle pyöräilylle. On niin kaunis syksyinen sää ja churrot vatsassa vaativat hieman liikuntaa, etteivät ne päädy suoraan vyötärölle!