Alkupaloja ja valkoisia teitä

Kammenpyörittäjän toinen L´Eroica on takana, tänä vuonna hän ajoi toiseksi pisimmän matkan, 135 km. Sunnuntaiaamuna kello soi neljältä, mutta minun sisäinen kelloni herätti meidät jo puolta tuntia aiemmin. Kammenpyörittäjä pakottautui syömään vähän aamupalaa, olimme saaneet hotellista eväspaketin, koska emme olisi ihmisten aikaan aamiaisella. Neljältä lähdimme pimeässä ajamaan Gaiolea kohti ja tuli kyllä mieleen, että onko tämä nyt aivan täysjärkisten hommaa. Joillekin hurjapäille ei riittänyt lähteä ajamaan Gaiolesta, vaan he menivät pyörillä sinnekin, kuka mistäkin. 

Kello viisi ensimmäiset ajajat päästettiin matkaan kahdelle pisimmälle matkalle ja sinne joukkoon Kammenpyörittäjäkin sujahti. Pimeällä lähtijöillä täytyi olla pyörässään valot ja erilaisia virityksiä näkyikin monenlaisia. Minä kömmin autoon jatkamaan aamu-unia, vuokrafarmarimme takaosaan mahtui hyvin oikaisemaan vielä pariksi tunniksi unten maille. 

Gaiolessa oli koko päivän melkoinen markkinahumu, tuhansia pyöräilijöitä lähti aamupäivän kuluessa kukin valitsemalleen matkalle ja minunlaisiani odottajia oli varmasti toinen mokoma, ellei enemmänkin. Kammenpyörittäjä viestitti matkalta ajettuaan 80 km ja ollessaan syömätauolla ja toisen kerran, kun matkaa oli vielä parin tunnin verran. 

matkanvarren eväspisteellä

Gios-pyörä toimi hyvin ja sää oli juuri sopiva, puolipilvinen ja lämmintä parikymmentä astetta. Kahden aikaan näin sankaripyöräilijäni kurvaavan maaliin takanaan noin 135 kilometriä Toscanan kippuraisilla teillä.  

Isot pojatkin talutti, joten ei liene häpee, jos minäkin ensi vuonna?

Maaliintulon jälkeen Kammenpyörittäjä sai käteensä pullon punaviiniä ja samanlaisen paikallisen leivonnaisen, kuin viime vuonna. Viinipullon sisällön tuhosimme tänään, sillä viinin kuljettaminen lentokoneen ruumassa on riskihommaa. 

Siena  on  muodostunut lempikaupungiksemme Italiassa, eikä vähiten sen kauniiden maisemien vuoksi. Eilen Kammenpyörittäjän kohtuullisen pyöräilypäivän jälkeen emme lähteneet enää päivälliselle kaupunkiin, vaan söimme hotellihuoneen jääkaapista eväittemme rippeitä. Mutta lauantai-iltana olimme Sienan kuuluisimman aukion reunalla syömässä ravintolassa. Valitsimme paikan, koska sen pöydät olivat suhteellisen suorassa kaltevalla aukiolla ja toisekseen sen listalla oli sen kuuloisia pastoja, joita halusimme. Pöytä oli sitten kuitenkin hieman vinossa, emmekä syöneet sitä pastaakaan. Tilasimme kyllä annokset pastaa, mutta tilasimme myös antipastoja kahdelle. Tarjoilija otti tilauksemme vastaan mukisematta, mutta hovi tuli hetken kuluttua kysymään, että olemmeko aivan varmoja, sillä alkupaloissa on 6 lautasellista ruokaa, voisimme ne syötyämme päättää tilaisimmeko lisää. Gringoa ei siis aina kuspissiteta, vaikka hän olisikin ihan itse tyhmä, arvostan sellaista kovasti.  

Pidimme kovasti näistä alkupaloista, joissa oli  täytettyä latva-artisokkaa, maksamoussea, possua joka maistui aika samalle kuin meikäläinen joulukinkku, erilaisia leikkeleitä, kanapateeta ja pieniä timbaaleja, joista toisen tunnistin pinaatilla maustetuksi. Leivän ja Brolion linnan (L´Eroican reitti kulkee linnan vieritse) chiantin kanssa kaikki maistui enemmän kuin hyvälle, emmekä tosiaankaan olisi jaksaneet enää syödä pastaa, vaikka olisimme halunneet.