Kuka pakkaisi laukkuni?

Minä en pidä matkalaukun purkamisesta, mutta teen sen mitä pikimmiten matkalta paluun jälkeen. Muuten laukku retkottaa aukinaisena jossain hankalassa paikassa taloutta. Poimin sieltä kihartimen, jos satun sitä tarvimaan vielä joskus ja käyttämättömät vaatteet sekoittuvat käytettyihin. Toiseksi keljuinta on laukun pakkaaminen. En ole koskaan ollut innoissani pakkaamassa laukkua tai jopa suunnittelemassa laukun pakkaamista, näinkin olen kuullut joillakin olevan asioiden laita. He nauttivat matkasta jo etukäteen fiilistellen asukokonaisuuksien sommittelulla ja järkevien kenkien käärimisellä suojapussiin, matkalukemisen valinnasta puhumattakaan. Not me! Minä menen mieluummin aivan viimetippaan arkirutiinilla, usein olen töissä vielä vartti ennen lähtöä tai teen kaikkea muuta, ettei vain tarvisi pakata laukkua. Eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka mielelläni lähden matkalle.

Tänään on kuitenkin sen päivä, joka edeltää matkalle lähtöä ja tekemättä on vielä KAIKKI. Pitää järjestellä paikkoja, käydä kaupassa, valmistella ruokia ja ennen kaikkea pakata. Onneksi tässäkin päivässä on ainakin 12 lähes valoisaa tuntia, joista kaksi ensimmäistä kaupat ovat vielä suljettuina. Ja mitä minä teen nyt, kirjoittelen jaarituksiani mukavasti viltin alla lempiasennossani sohvalla, vaikka voisin jo pilkkoa naudanpaistia tai puunata saniteettitiloja. Taidan siis kammeta itseni tästä ylös ja aloittaa päivän puuhat.

Huomenna Kammenpyörittäjä ja minä lennähdämme Toscanaan, missä vietämme toivon mukaan vuoden kesäisimmän viikon. Toivottavasti saamme neniemme eteen monta hyvää kupillista kahvia, eikä jokunen loistopizzakaan tekisi pahaa.