Monenlaista Italiaa

Tänään oli viimeinen päivämme Italiassa, huomenna aamulla ennen kukonlaulua lennämme kotimaahan. Aamulla heräsimme kliinisessä konferenssihotellissa, jonka fiinistä huoneesta maksoimme 26 euroa, käytin siihen hotellivarausfirman bonuspisteet. Eilinen listahinta samanlaiselle huoneelle oli 323 euroa, jollaista summaa emme maksaisi vuokravuoteesta edes pahassa Soave-pöhnässä. Palvelun viileyttä lievensi mainio aamiainen, jonka nauttimiseen käytimme hyvän puolituntisen. Kammenpyörittäjä tosiaan osaa lokeroida vatsansa heti aamusta, sinne mahtuvat niin hedelmät, kokkelit, kakut kuin croissantitkin. Väleihin menee hiukan jogurttia ja tuoremehua. Minun pitää yleensä luovuttaa paljon aikaisemmin, vaikka sydäntä kirpaisee. Kyseiseen hotelliin emme koskaan muuten eksyisi, sillä huoleton teollisuuslaitosta tavoitteleva ulkomuoto ei ole omiaan kutsumaan matkailijoita, joita ujostuttaa, jos vastaanottovirkailija katsoo pitkin nenänvarttaan. Hotels.com:in kautta tulee joskus päätyneeksi sinnekin, minne ei uskoisi. Yksi hotellin erinomaisuus oli nopea, toimiva nettiyhteys, joka on ilmeisen harvinaista Italiassa.

Modena jäi aamusta taakse ja ajelimme moottoriteitä Veronaa sivuten Bergamoon. Ensimmäinen pätkä ennen Veronaa toimii kuulema hyvin verryttelynä, mitä tulee liikenteen intensiteettiin. Kunhan Järvenpää (lue: Garda-järven eteläranta) oli ohitettu, alkoi todellinen ajaminen. Minä matkustajana aloin nuokkua turvallisuudentunteessani, mutta Kammenpyörittäjä pelasi toistatuntisen melkoista ajopeliä, sillä Italiassa ei moottoritiellä uneksuta, siellä ajetaan, vaikka suurin sallittu nopeus onkin 130 km/h. Kuka ensin perillä, on voittaja ja kaikki muut ovat häviäjiä.

Meillä ei muuten ole koskaan ollut näin kolhuista vuokra-autoa. Olimme varanneet farmariauton, jotta Kammenpyörittäjän polkupyörälaukku mahtuisi kyytiin, mutta saapuessamme sellaista autoa ei ollutkaan niin sanotusti saatavilla. Pienen sähellyksen ja mielipiteiden vaihdon jälkeen saimme allemme Ford Focuksen, jonka jokainen kulma on suuteloitu joko betonipossuin tai toisten ajoneuvojen toimesta. Kuljettajanpuoleinen kylki on ottanut vähän enemmänkin osumaa. Meille pahoiteltiin laajalti sitä, ettei autoa oltu ehditty siivota, lattialta löytyi ainakin kolme kiveä ja pari höyhentä. Pystyin poimimaan sekä kivet, että höyhenet ja heittämään ne ulos. Se, että auto on ollut "in action" ei haitannut yhtään, kun kyseessä ei ollut oma peltilehmä.

Kotiinpaluun lähetessä alkaa matematiikka olla yhä tärkeämpää, tarkoittaen tietysti sitä, miten paljon lähtiessä kevyet laukut voivat painaa palatessa. Olimme ostaneet kahvia jo ensimmäisestä kaupasta alkaen, mutta vasta tänään pääsimme ostamaan laukut piripintaan. Viimeisen yön majoituksen tärkein kriteeri oli jääkaappi ja heti toiseksi sijainti lentokenttään nähden. Tänään nukumme kivassa amerikkalaisia perusmotelleja muistuttavassa paikassa, jossa tosiaan on suuri jääkaappi ja upouusi Ikean keittiö. Tästä on lyhyt matka Bergamon lentoasemalle (lentomelua on kuultavissa mukavan kotoisasti) ja paikka sijaitsee tavallisen italialaisen kadun varressa. Vasta illan tullen huomasi, että tällä seuduin asuu paljon maahanmuuttajaväestöä, eikä sekään ole mikään moite paikalle. Jos lennät Raikulla Bergamoon ja tarvitset majoitusta tullessa tai lähteissä, suosittelemme tätä paikkaa! Hotellihuoneen saa jo klo 11 alkaen aamupäivällä, mikä on kiva juttu, jos on kyse matkan viimeisestä yöpymispaikasta, eikä matka edellisestä yöpaikasta ole pitkä. Kaksipuolisen kielipoliittisen ymmärrysketjun aikaansaaminen henkilökunnan kanssa vaati hieman käsilläpuhumista ja si-si-hokemista, mutta kaikki sellainen on vain maustetta matkaan. Auton saa sisäpihalle suojaan, kunhan vain osaa käyttää porttiavainta.

Mutta takaisin ostoksiin. Pian kielimuurin murtumisen  jälkeen ajoimme ulos suojaiselta pihalta, jonne ajaminen tuotti kohtuullisia vaikeuksia ja suuntasimme Orio Centeriin, joka on melkoisen iso ostari aivan Bergamon lentokentän lähellä, toispuol moottoritietä . Siellä on niin hienoja liikkeitä, etten unissanikaan menisi sellaisiin, mutta myös asiallisia kahviloita ja jättimäinen Iper-ruokakauppa, jossa olemme ennenkin harhailleet neuvottomina, koska on mahdotonta valita kaikista niistä juustoista, viineistä ja kinkuista. Tällä kertaa meillä oli mielikuva, montako kiloa meillä olisi vielä käytettävissä ja niine hyvinemme suuntasimme kauppaan. 

Myöhemmin palasimme oivalliseen majoitukseemme ja ladoimme pakastimeen x pakettia ihanaa valkoista italialaista voita (torjumme ennakolta mahdollista joulunalusajan voipulaa), jääkaappiin x pakettia leikkeleitä ja x juustopalaa. Mukana oli myös vitivalkoista laardia, jota himoitsin viime vuonna, kun valmistin Espanja-viikoilla ensaimadas-pullia. Aion vitsinä tarjota laardiviipaleita poikasille aamiaispöydässä. Luotan siihen, etteivät teinit lue äitinsä blogia ja ovat kohtuullisen kauhuissaan, pitäisikö heidän syödä ehtaa läskiä. 

Olemme lentäneet usein Bergamoon ja lähteneet siitä aina kiiruusti eteenpäin ja palanneet viimetipassa. Emme ole koskaan aiemmin käyneet Bergamon vanhassa yläkaupungissa. Tänään korjasimme puutteen, kun ostokset oli tehty. Ajoimme upouuden TomTomimme (taaksejääneet ovat virolaisaksenttisen naisäänen haaveksivat neuvot) avittamana kohti vanhaa kaupunkia. Osaamme jo välttää sakot italialaisissa kaupungeissa, kun emme aja liian liki keskustaa. Nytkin kurvasimme nopsasti takaisin ja paikoitimme auton turvallisesti kolme kerrosta maan alle ja kävelimme kohti ylämäkeä. Siinä matkalla kohtasimme reissun koskettavimman paikan, vauvaluukun. Olen kyllä kuullut sellaisista, mutta kyllä se silti oli aika karua nähdä, että tällaisessakin kaupungissa tarvitaan paikka, jonne lapsen voi turvallisesti hylätä. Tuli ikävä omia pitkäsäärisiä teinipoikia. 

Emme kiivenneet ylös äkkijyrkkää rinnettä Bergamon vanhaan kaupunkiin, vaan käytimme metkaa laitetta, funicolarea. Se on vaijerikäyttöinen vaunu, jolla pääsee kätevästi ylös kipakkaa rinnettä. Samanlaisia olemme käyttäneet Salzburgissa ja Budapestissa. Eilinen lievä Modena-pettymys unohtui Bergamon yläkaupungin kauneuteen.

Kammenpyörittäjä on viilannut laukut kotimatkakuntoon, voit ovat vielä pakkasessa, jotta pärjäävät kotiin asti. Telkkarista tulee perinteistä italaista showta ja unikin pian saattaa hiipiä väsyneen matkalaisen silmään. Huomenna kotiin!