Tätä lisää, kiitos! Teekukka kakkonen

kylmissään

Otsikolla viittaan tämänhetkiseen säähän. Täytyy kiirehtiä, että ehdin tehdä postauksen valmiiksi ennen kuin sää muuttuu, kuten eilen. Vilkuilin eilen ennen töihinmenoa ulos ja vartin välein rekisteröin, että paistaa, sataa, paistaa, sataa. Ei semmoista! Vaan tämmöistä, taivas kauniin sininen, maa vielä jäässä pakkasyön jäljiltä ja on täysin tyyntä! Kävin hieman haistelemassa raikasta ilmaa ja vetreyttämässä työyön jälkeistä olemustani, teki hyvää. Nyt pitäisi päättää mitä noille kanapaloille tehdään, päivällinen pitää valmistella hyvissä ajoin, sillä iltapäivä on minuutilleen aikataulutettu. Onneksi viime aikoina monissa blogeissa on tehty erilaisia uunikanoja, joten enköhän sieltä jostain vinkit nappaa.

Ulkoilun päätteeksi vähän palelsi, joten tarvitsin lämmintä juotavaa. Kokeilin viime talvena ensimmäistä kertaa teekukkaa. Yhtä. Enkä sen jälkeen ole kokeillut. Nyt kun ulkona oli valoisaa, ajattelin kokeilla toista, jos vaikka saisin siitä kuvankin. Mutta onpa tuo matalalla puiden raoista paistava aurinko yhteistyöhaluton, ei tahdo valaista, mutta tahtoo kuitenkin mukaan kuvaan lasin pinnasta! Tällä kertaa kokeilin Ai Xing Feng Xian "Love Heart"- nimistä kukkaa, joka (lainaus pussin etiketistä) muodostuu valkoisesta erikoisteestä, jasmiinin kukista, revonhännistä, ja liljoista. Olen ostanut teekukkia  Mandragorasta.

Lapsena ja vähän sen jälkeenkin tykkäsin tallata jäätyneisiin lätäköihin, tänä aamuna tyydyin vain katselemaan niitä. Mutakin voi olla nättiä ja rapavesi? Ehkä. Miten se sanonta meni, kauneus on katsojan silmässä, vaikka unenpöpperöisessä.