Olemme eläneet pitkän aikaa ellunkanaelämää, tiedättehän, asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten jne. Vuorotyö on pirstaloinut rytmimme olemattomiin koko aikuiselämämme. Se sopii minulle oikein hyvin. Nyttemmin työn luonne on muuttunut pikkuhiljaa lähemmäs "oikeitten ihmisten aikoja", painottuen enemmän arkipäiviin ja virka-aikaan. Virka-aika on kyllä minulle vieläkin ainakin yhtä paha kirosana kuin turskale tai pertana.
Vähitellen olen alkanut nauttia viikonlopusta. Ennen en välittänyt ollenkaan siitä, mikä viikonpäivä on tänään tai huomenna. En koskaan ollut perjantaifiiliksissä, saman asian ajoi tiistaitunnelma. Nyt kun töitä on melko harvoin viikonloppuisin, olen alkanut pitää siitä, että olen kerrankin samassa syklissä kuin muutkin. Ei se toki sitä tarkoita, että kävisin juuri missään. Herranen aika! Mökkihöperyydestä en luovu. Mutta voisin käydä ja mahdollisuus siihen tuntuu mukavalta ja suurimmaksi osaksi riittääkin.
Mennyt viikko töineen ja sairasteluineen oli kyllä mallisuoritus siitä, miten keittiössä ei mennä pelkästään siitä, mistä aita on matalin. Taisin kaivaa pienen kuopankin mistä kömpiä. Yhtään kokonaista ateriaa en loihtinut liedeltäni, kukin söi erilaisia tähdenlentoja ja pikavirityksiä. Menee se noinkin. Mutta nyt on aika nauttia viikonlopusta ja tehdä ruokaa. Keittokirjahaasteeni opukset, foodgawker ja kaikki tutut mukavat blogit käden ulottuvilla, enköhän niiden avulla saa jotain aikaan! Tuloksista tuonnempana.
Jos olisin Facebookissa ja Lance Armstrong olisi ollut kaverini siellä, olisin nyt poistanut hänet kavereistani. Niin kerta.
Hei täällä on muuten uusi hieno raikas ilme! Vai onkohan se ollut jo pidempään? :)
VastaaPoistaMökkihöperyys kunniaan! Minä olen jostain syystä ollut aina viikonloppufiiliksissä, vaikka ois töitäkin. Onneksi tällä hetkellä on viikonloput vapaat, niin on jotain syytäkin olla fiiliksissä ;)
On se ilme vähän aikaa ollut, kuukauden ehkä:)
PoistaSe on tullut siis mun reissun aikana, siksi huomasin vasta nyt ;)
PoistaSitä ei muuten vissiin näe edes mistään nyt, milloin on muuttanut, eikä millään muista :D
PoistaSilloin kun kiirusta ja huonoa oloa pukkaa, ei todellakaan kannata stressata ruoasta! Pääasia että olette saaneet jotain syödäksenne.
VastaaPoistaJoo, tosin toipilas on sitä mieltä, ettei hetkeen halua yhtään mangoa eikä kiiviä :D Ruokahalu palailee vähitellen, joten tänään jo kaikille yhteinen päivällinen tiedossa!
PoistaVirka-aika, yöks. Olen mieluummin töissä kuuteen kuin siellä ennen heräämistä!
VastaaPoistaLance - kuten suursuosikkini Jensie oli sanonut, niin tämän jutun opetus on se, että oli kuinka suuri, pieni, hyvä tai huono tahansa, niin huijaamisesta jää lopulta kiinni.
Näinhän se on, on silti melko pettynyt olo, olin hyvin sinisilmäinen hänen suhteensa. Mutta lajista tykkään, yhäkin.
PoistaMuuten, Jens lähtee polkemaan Santos Touria ensi viikolla, harmi ettei siitä ole lähetyksiä Eurosportilla! Ilmeisesti eka mistä on, on sitten ensi kuussa Tour of Qatarista.
PoistaTylsä homma tuo Lance. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan paisu koko lajin kannalta valtavaa mätäpaisetta.
VastaaPoistaJa mökkihöperyys on ihanaa, itse ainakin tarvitsen tasaisesti erakoitumista omaan kammioon ;-)
Kyllä se varmaan aika paljon on ollut läpi lajin tuota, turha sitä on muuta luulla:/ MInunkin on kai ne sinisilmät aukaistava.
PoistaJoo, mökkihöperyys, se on mun juttuni!
Tein itse jokusen vuoden ns. vuoro- ja viikonlopputöitä ja olen nykyään vannoutunut konttorirotta joka rakastaa vapaita viikonloppujaan :) meitä on niin moneksi, minulla on ystävä joka ei ikinä vaihtaisi vuorotyöstä pois ja nauttii täysin siemauksin arkivapaistaan. Itse taas aamuvirkkuna ja organisaattorina tykkään kun pystyn suunnittelemaan vapaa-ajan työn ympärille konttorityön tuomien ns. pysyvien työaikojen puitteisiin :)
VastaaPoistaAnnemi, on hyvä jos pystyy valitsemaan sen miten töitä tehdään, omalla kohdallani asia on muuttunut, on pitänyt sopeutua. Minä olen hyvä sopeutumaan:) Eniten pidän siitä, että rytmi on vaihteleva. On kiva, kun yksi viikko on yhdenlainen, toinen toisenlainen.
PoistaTöiden epäsäännöllisyys ei minuakaan sinänsä häiritse, mutta lasten kanssa on suurin piirtein säännöllinen työaika huomattavasti helpompi... ja viikonloppuisin on kiva, kun kaikki ovat kotosalla :-)
VastaaPoistaArmstrongin sankaritarina kuulostikin vähän liian hyvältä... :-(
Näinhän se on, lasten ollessa alle kouluikäisiä, epäsäännöllinen rytmi, tai oikeastaan rytmittömyys vielä meni, mutta kouluikäisten kanssa on tosiaan helpompaa elää suht vakiintuneella rytmillä.
Poista