Jamie Oliver, saarivaltion virallinen vekkuli

Jamie Oliver on niitä kokkeja, joiden suhteen olen kääntänyt takkiani muutamaan otteeseen. Siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun hän tuli meilläkin ihmisten tietoisuuteen Alaston kokki-sarjan myötä ja hänen kirjojaan alettiin kääntää ripeään tahtiin suomeksikin. Aluksi olin ihastunut tuohon keittiöiden duracell-pupuun, sitten tympäännyin. En niinkään kirjoihin tai Jamien laittamaan ruokaan, vaan ohjelmiin, joiden ärsyttävä kuvaustapa yhdistettynä Jamien nopsaan olemukseen olivat minulle liikaa. En koskaan tykästynyt trendikkäisiin, nopeisiin leikkauksiin, vinoihin kuvakulmiin ja siihen, miten näytetään kokin naamaa, kun minua kiinnostaisi se, mitä pannulla tapahtuu. Myin kirpparilla pois pari ensimmäistä Jamien keittokirjaa ja päätin olla pitämättä hänestä. Tällä mentiin seuraavat vuodet.  Joitakin aikoja sitten muutin mieltäni ja Jamie on taas suosikkilistani kärkipäässä. 

Jamie Oliverin monet erilaiset yhteiskunnalliset hankkeet ovat olleet merkittäviä, vaikken kyllä aina ymmärrä, mikä hänet saa lähtemään esimerkiksi Yhdysvaltoihin mielessään koko kansakunnan opettaminen. Varmasti siellä opetettavaa riittää, missäpä ei riittäisi, mutta aika ison palan hän toisinaan haukkaa. Mutta sanotaanhan sitä, että yrittänyttä ei laiteta. Mitä se muuten tarkoittaa? Mihin ei laiteta? Miehistyminen, ison perheen isänä oleminen, vuodet ylipäätään ovat tuoneet Jamie Oliveriin minun kaipaamaani substanssia. Pidän siitä, miten hän kokkaa ulkosalla nuotiolla ja pyllistelee kasvimaalla kumpparit mudassa. 

Campasimpukassa ei ole ollut ennen tätä keittokirjahaastetta montaa Jamie-kokkausta, vaikka vinkkejä ja vaikutteita olen ottanutkin häneltä paljonkin. Monta pikkujuttua olen omaksunut juuri Jamie Oliverilta, sillä hän osaa kertoa juttuja ruoanlaittamisen ohella niin, että ne jäävät mieleen. Jamie's Great Britain-kirjan ruokakokoelma tuntui ensimmäisillä perusteellisilla selauksilla melko kesäiseltä. Merkitsin moneen post it-lappuseen sanat "säästä kesäksi". Mukana oli monta salaattia ja ulkona kokattavaa ruokaa, saattaa olla, että paneudun Jamien ohjeisiin erityisesti kesäkuukausina.

Tänään kuitenkin kiireiden keskellä tein Jamien kanasalaatista sinne-päin-version. Olin kyllä huolellisesti tehnyt itselleni kauppalistan ja otin sen mukaan kauppaankin, minulla oli kaikki tarpeetkin, mutta en sentään ollut lukenut kovin tarkkaan ohjetta. Kanasalaatti, mitä monimutkaista siinä voisi olla? Ei siinä ollutkaan, mutta silti tein muutamat oikaisut ja omat ratkaisuni aikapulasta johtuen. Ajatus oli kyllä toteuttaa Jamien ohje, joten siinä on riittävästi, että voin nimetä tämän kokkauksen keittokirjahaasteeni yhdeksi osaksi.

Jamie aloittaa kynimällä kanan. Ei sentään, hän aloittaa paistamalla kokonaisen kanan. Minä aloitin marinoimalla broilerin fileitä. Tällä kertaa en ostanut luullisia leikkeitä, vaikka niistä saakin maukkaampaa ruokaa. Nyt ei ollut aikaa pitkiin haudutuksiin. Tein fileille pikamarinadin, johon tuli yhden sitruunan mehu, lusikallinen oliiviöljyä, tuoretta timjamia, reipas ripaus italialaista kanamaustetta, jonka ostin kauniin purkin vuoksi ja siksi, ettei siinä ole aromivahvennetta.

Ladoin fileet uunivuokaan ja laitoin vuoan 200 asteiseen uuniin. Pilkoin rasiallisen kirsikkatomaatteja kahtia ja silppusin kolme valkosipulinkynttä. Kun fileet olivat olleet uunissa noin vartin, otin vuoan pois ja sirottelin tomaatit ja valkosipulin fileiden päälle ja ne pääsivät takaisin uuniin.

Minun piti lukea ohjetta todella monta kertaa, sillä jostain syystä minulle ei kerrasta auennut, mitä missäkin kohtaa piti tehdä. Lopulta tein kuten parhaaksi katsoin. Trimmasin kourallisesta vihreitä papuja päät pois ja laitoin ne höyrykattilaan odottamaan suotuisaa hetkeä. Leikkasin kuusi pekoniviipaletta kolmeen pätkään ja sijoittelin ne pannulle niinikään paistovalmiuteen. Palastelin puolikkaan maalaisleipää peukunpään kokoisiksi kappaleiksi. Otin mintusta ja sileälehtisestä persiljasta muutamia oksia ja leikkasin kolme kevätsipulia paloiksi. Kun näytti siltä, että broileripalat alkaisivat piakkoin olla valmiita, paistoin pekonin ja höyrytin pavut. Siirsin pekonit lämpövuokaan odottamaan ja kippasin leipäpalat pannulle pekonirasvaan, lisäsin hieman oliiviöljyä ja pyörittelin leipäpaloja pannulla,  niin että niihin tuli rapea paistopinta. Nostin leipäpalat pekonien kaveriksi lämpövuokaan.

Otin fileet uunista ja leikkasin ne viipaleiksi. Kasasin salaatin isolle lautaselle, kaikki vaan kekoon, lihat, leipäpalat, pekonit, pavut ja uunissa käyneet tomaatit ja valkosipulisilppu. Omana lisänä laitoin kurkkuviipaleita. Päällimmäksi tuli kevätsipulit, yrtit ja pieni kastike, johon tuli lusikallinen siiderietikkaa, karkeaa sinappia ja loraus oliiviöljyä.

Tämä oli oikein hyvää salaattia, leipäpalat toivat siihen vähän vaihtelua ja pavut mukavaa suutuntumaa. Pitäisi joskus kokeilla tehdä ihan niinkuin Jamie teki, aloittaa kanan paistamisella. Mutta kyllä tälläkin jo enkkutunnelmiin päästiin!

Tämä oli keittokirjahaasteen osa 5/48!