Lapsi sairastaa, äiti taantuu

Meillä on potilas, oikein tupladiagnoosin kera. On lääkettä ja kylmää käärettä (no ei ole kylmää käärettä) ja potilaan hyysääminen on nyt tärkein tehtäväni. Kun äidin lapsi on jo paljon pitempi kuin äiti, ei olisi oikeasti syytä enää niin paljon hyysätä. Mietin tässä päivän aikana, että tässä tosiaan taantuu sellaiseksi äidiksi, jollainen olin luontevasti, kun lapset olivat pieniä. 

Kun lapset kasvavat, äidin pitää luopua monista jutuista, enää ei niistetä lapsen nenää, ei mitata kuumetta koko ajan,  annetaan lapsen kertoa lääkärille, mikä on vialla ja odotetaan itse käytävässä. Laskun saa vielä maksaa. Onneksi sentään vielä saa tarjota syömistä ja juomista potilaalle ja pöyhiä tyynyä. 

Flunssapotilaan oloa helpottamaan ja vatsaa täyttämään tein hedelmäsmoothieta talouden suurimpaan kannuun. Keräsin siihen hedelmiä sillä periaatteella, että tämän on pakko maistua hyvältä. Pilkoin blenderin kannuun yhden persimonin (olen vasta tänä talvena tutustunut moiseen hedelmään, kiitos K-ryhmän aggressiivisen markkinoinnin), puolet hunajamelonista, puoli litraa mansikkasosetta pakastimesta, yhden limen mehun ja ruokalusikallisen hunajaa. Blenderi teki sörsselistä sileää paksua massaa, jonka kaadoin mainittuun talouden suurimpaan kannuun ja päälle kaadoin tölkillisen appelsiinilimsaa, jotta kannu tuli ihan täyteen ja juomasta sopivan ohutta ja helposti juotavaa. Maistui hyvältä terveittenkin suussa. Potilas huokaisi tyytyväisenä ensimmäisen lasillisen kohdalla ja nukahti. 

takapihan Ice Henge