Omenapossua

Jääkaapin nollalaatikossa oli asustanut pari possun sisäfilettä odottamassa, että minulla olisi aikaa tehdä niistä ruokaa. Tänään ehdin (tai luulin ehtiväni) ensimmäisenä kotiin ja saavani yli tunnin etumatkaa muihin perheenjäseniin.  Abiturientti olikin jo kotona, on se toista tuo nykyajan opiskelu minun lukioaikoihini verrattuna, silloin oltiin koulussa aamusta iltaan ja hiihdettiin sinne kesät, talvet jne, tiedättehän? 

Vielä takki päälläni nappasin possupalat leikkuulaudalle lämpenemään ja aloitin riisin lataamisella keittimeen. Meidänkin keittiössämme on monta turhaketta, mutta riisinkeitin ei ole yksi niistä. Sen kanssa ei voi epäonnistua. Arvelin possuruokani muotoutuvan siihen suuntaan, että lisäkkeeksi sopisi tumma riisi. Ajattelin olla kätevä emäntä ja keittää riisiä sen verran, että riittää huomisen tähdenlennoksi, mutta riisipaketin pohja tuli vastaan jo kahden ja puolen mitan kohdalla. Sillä mentiin ja huomenna muistelemme kaupassa, että mikä kumma menikään eilen loppuun. 

Olen käyttänyt viime aikoina niin paljon kermaa ruoassa, että nyt tuntui olevan muunlaisen lähestymistavan vuoro. Tein vuosi sitten siideripossua, mutta tahdoin nyt hieman enemmän aineksia mukaan. Käytin ruokaan:

• 2 possunfilettä, yhteensä noin 1 kg
• 3 dl kuivaa omenasiideriä
• 3 dl lihalientä
• 6 pientä sipulia
• 2 omenaa
• rosmariinia
• ruohosipulia
• timjamia
• suolaa
• pippuria
• voita paistamiseen

Siivosin fileistä kalvot pois ja leikkasin lihan noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laitoin padan tulelle ja lihaliemikalikan siihen sulamaan. Pilkoin kaksi omenaa kahdeksaan lohkoon ja kuorin sipulit. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, kiireissäni en kuorinut enempää. Sulatin nokareen voita pannulla ja paistoin siinä hetken aikaa omenalohkoja ja sipuleita ja nostin ne pataan sulamassa olevaan lihaliemeen. Paistoin lihaviipaleet kolmessa erässä kevyesti niin, että ne saivat kauniin pinnan ja siirsin nekin pataan. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kaadoin päälle sen verran kuivaa omenasiideriä, että lihapalat melkein peittyivät. Annoin padan muhia melkein kaksi tuntia, kunnes koko perhe oli kotosalla. Riisi odotti keittimessä kaikessa rauhassa, se on keittimen paras puoli. Riisi ei koskaan myöhästy, kun vain muistaa aloittaa siitä. 

Kahdessa tunnissa possunliha muhi oikein kypsäksi ja se maistui mukavan omenaiselle, omenalohkot pysyivät kasassa, koska olin jättänyt niihin kuoret ja sipulit olivat suloisia kuin suklaa. Annoksen päälle ripottelin ruohosipulia ja timjamia. Tumman riisin ja pikaisen salaatin kanssa omenainen siideripossu maistui hyvin näin tammikuun viimeisen päivän iltana. Tämä ei ole nopea arkiruoka, mutta kun on aikaa haudutella, on se sen väärti.