Oululainen viikonloppu

tämän talven muotia

Alan vähitellen päästä sen kanssa sinuiksi, ettei reissun tarvitse tarkoittaa kauas ja pitkäksi aikaa matkustamista, vaan pari päivääkin pois omista ympyröistä riittää. 

Varsinainen syymme Oulun reissulle oli Eläkeläisten pohjoisen Poronkusemat-kiertueen päättävä keikka Oulun Teatriassa. Kammenpyörittäjä on käynyt bändin keikoilla ulkomaita myöten, mutta minä olin aivan noviisina matkassa. Tarkoitus oli testata kestävyyttäni, jos selviäisin kunnialla kokemuksesta, tulisin viedyksi jollekin bändin kevään Keski-Euroopan kiertueen keikoista. 

Olin tutkinut Oulun ravintolatarjontaa etukäteen ja varannut meille pöydän Ravintola Hellasta lauantai-illalle ennen keikkaa. Onneksi satuimme vilkaisemaan Teatrian sivuja vielä perjantaina, sillä Eläkeläiset olikin vaihdettu soittamaan ensimmäisenä ja Smetana (korjaan Stam1na) sitten jälkilöylytteli. Se vain passasi etenkin minulle, sillä olen niin kaukana Stam1nan kohderyhmästä kuin mahdollista. Saimme aikaistettua pöytävaraustamme ja meille jäi hyvin aikaa ruokailla rauhassa. Ujostelen edelleen kuvata ruokia ravintoloissa, mutta nyt näpsäisimme puhelimella muutaman kuvan, niiden laadussa on luonnollisesti toivomisen varaa. 

Minulla oli vain onnettomia kokemuksia etanoista, nyt asia korjaantui. Otimme alkuruoaksi etanoita pastis-voilla ja sienipiirasta salaatinlehtien kanssa. Ei minkäänlaista kuivuneen nallekarkin tuntumaa, vaan ihania, maistuvia etanoita. Jaoimme kummatkin annokset ja oli mukavaa, että kummallekin katettiin kaikki tarpeelliset aterimet, eikä lautasten vaihtoa puolivälissä pidetty pahana. 

Pääruoaksi valitsimme Inarin rautua ja Meri-Lapin karitsaa. Kummassakin annoksessa oli kahta erilaista pyrettä, porkkanaa ja hernettä ja ne olivat aivan loistavia. En ole itse koskaan tehnyt yhtäkään pyrettä, mutta näitä maisteltuani, päätin kokeilla itsekin. Rautu oli juuri sopivasti paistettu ja lammaskin toiveet täyttävää. 

Näin pöydästämme keittiöön ja siellä maistettiin ruokia jatkuvasti, yhtäkään annosta ei lähtenyt luukulta ilman, että sen komponetit tarkastettiin. Hella on pieni ravintola ja keittiössä näytti työskentelevän kolme kokkia ja salin puolella kaksi tarjoilijaa.  Ainakin alkuillan aikana näytti homma toimivan mitä parhaiten. Ruokalajien välit olivat sopivat ja tilannetarkistuksetkin hoidettiin silloin, kun ruoka oli aloitettu, ei suuta pyyhittäessä. 

Jälkiruoaksi valitsimme pannacottan ja crème brûléen, joita kumppanoivat sopivat jälkiruokaviinit. Minua hymyilytti, kun pannacotta tarjottiin säilöntäpurkista. Jälkiruoat olivat sopivan pieniä annoksia ja pidimme etenkin lakritsaisesta brûléesta. 

Sujuvasti menneen illallisen hinnaksi kertyi alkudrinkkien, viinilasillisten ja jälkiruokaviinien kanssa 130 euroa, joka on suurin summa, mitä olemme aikoihin käyttäneet yhteen ruokailuun. Kävelimme aamulla ravintolan ohitse ja siellä näyttiin jo tekevän valmisteluja tämän päivän kattaukseen. Miellyttävä ravintola, jota kertakokeilun perusteella tohdimme lämpimästi suositella. 

Meillä oli vielä Ouluun ajellessamme aikomus mennä elokuviin lauantaina, mutta suunnitelmat on tehty muutettaviksi, vai mitä? Kammenpyörittäjä yhytti samaan syssyyn eräitten polkupyörätyökalujen hankkimisen ja sen, että kävisimmekin leffan sijasta katsomassa talvista Hailuotoa. Emme olleet kumpikaan käyneet siellä aikaisemmin. Oli vähän jännä ajaa meren jäälle aurattua jäätietä mantereelta saarelle. 

siitä vaan merelle

Ajoimme saarta halkaisevaa päätietä aina toiselle reunalle asti, Marjaniemeen. Harmi, ettei ollut aurinkoinen sää, koko saari oli paksun huurteen peitossa ja sinistä taivasta vasten se olisi varmasti näyttänyt upealta. Nyt värejä oli huomattavasti vähemmän. Hailuoto on kesällä suosittu lomailupaikka ja tuumimme, että voisimme itsekin sinne hankkiutua vaikka jo ensi kesänä.

Olen oikein vakuuttunut siitä, että Oulun seudulla ihmiset ovat jotenkin epätavallisen kilttejä, jopa graffitit tehdään niin, että kevät korjaa asian.

Kävimme ennen kotimatkaa pienellä kävelyllä Ainolanpuistossa, jossa ensimmäisen kerran tapasin oululaisia ruokabloggaajia piknikin merkeissä toissa kesänä. Nyt koko puisto oli paksun lumipeitteen ja huurteen peitossa. Moni aamukävelyllä oleva oululainen siellä viihtyi nytkin.

Ai niin, mitä tulee Eläkeläisiin, niin kyllä minä taidan päästä heidän keikalleen toistekin! Lailai vaan!