Tiikerirapu-kikhernekeitto

Viime perjantaina tein Rachel Allenin kirjan Rachel's Food for Living mukaan chorizo-kikhernekeittoa, joka oli valtavan hyvää. Ryntäsin tällä viikolla Seppälän Citymarkettiin ostamaan mainioita raakachorizoja ja pakastin niitä odottamaan tulevia grillaushetkiä. Tänään ajattelin, että ruoka pitää sävellellä kotona olevista raaka-aineista, kauppaan ei mennä. Kurkistin pakastimeen ja huomasin paketin tiikerirapuja, jotka olin ostanut jotain tarkoitusta varten, mutta jättänyt käyttämättä. Päätin tehdä samansuuntaista soppaa kuin viime viikolla, mutta vaihtaa makkaran mereneläviin. Annos riittää hyvin neljälle. 

• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 tölkki kikherneitä liemessä
• 0,5 l hummerilientä (tai vettä, kasvislientä, lihalientä)
• 4 punaista kirsikkatomaattia
• 4 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 100 g tuoretta pinaattia
• muutama oksa lehtipersiljaa
• pieni punainen chili
• varsisellerin varsi
• 200 g kuorittuja raakoja tiikerirapuja
• suolaa ja pippuria

Pilkoin sipulin ja sellerinvarren pieneksi, samoin chilin, josta olin poistanut siemenet. Lurautin hieman oliiviöljyä paksupohjaiseen kattilaan ja kuumensin öljyä hieman ennen kuin lisäsin kattilaan sipulin, sellerin ja chilin. Kypsensin niitä, kunnes ne olivat vähän pehmenneet. Kaadoin hummeriliemen kattilaan, samoin kikherneet ja tomaattimurskan. Keittopohja sai kiehua sen aikaa, että kalttasin kirsikkatomaatit. Halusin hieman tomaattipaloja mukaan, koska Mutti-tomaattimurska oli hienojakoisempaa, kuin muistin. Lisäsin kaltatut tomaatit puolikkaina mukaan keittopohjaan, jonka annoin kiehua leppoisasti noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kun herneet alkoivat tuntua melko pehmeiltä, lisäsin ravut mukaan, ne kypsyivät aivan hetkessä. Viimeiseksi lisäsin pinaatin ja ohuiksi suikaleiksi leikatun kevätsipulin. Annoksen päälle lisäsin vielä lehtipersiljaa.

Tämä oli mukava muunnos viime viikon keitosta, ravut olivat meheviä, eivätkä lainkaan kumisia ja chili lämmitti mukavasti, muttei hikoiluttavasti. Pitäisiköhän ottaakin perjantai perheemme keittopäiväksi?