Punainen sytäin ja 8 asiaa Campasimpukasta

Muuttolinnut eivät ole vielä saapuneet, mutta blogihaasteita ja -tunnustuksia lentelee jo ahkerasti, välillä aivan parvina. Sain kaksi kappaletta tässä lähimenneisyydessä, niihin vastaaminen on meinannut unohtua turhempien asioiden alle. Ensin sain blogikaveriltani ja kotipaikkakohtalontoveriltani,  Luimupupulta New Blog Love-tunnustuksen. Se pyydetään jakamaan eteenpäin mukaville blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Miten se nyt sitten lasketaankaan tai kukin tahtoo ilmoittaa, en tiedä. Laitan tämän nyt kuitenkin eteenpäin mielestäni superkivalle blogille, jolle toivoisin vielä paljon lisää lukijoita, sillä sen lukemisesta tulee hyvälle tuulelle. Lähestyn tämän punaisen sytäimen kanssa Kokkeillaan-blogia, jossa tehdään ruokaa niin suurella sydämellä, että pelkästä lukemisestakin tulee jo hyvä mieli, saati sitten kun pääsee maistamaan!

Toinen haastelintunen lennähti Campasimpukkaan itäisestä Suomesta, Iskä kokkaa-blogista. Ilahduin siitä, sillä miehet eivät vissiin paljolti näitten haasteitten ja tunnustusten kanssa pelaa, mutta Iskä oli nyt maalattu nurkkaan ilmeisesti niin tehokkaasti, että pisti vahingon kiertämään. Tässä haasteessa on tarkoitus ensin kiittää haasteesta. Sitten laitetaan haaste eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle ja lopuksi kerrotaan itsestään kahdeksan asiaa, joiden voi kuvitella jotakuta kiinnostavan. Ainakin itseään. 

Vaihe yksi: Kiittäminen. Se on helppoa, äiti kasvatti minut jo 60-luvun viimeisinä vuosina sanomaan kerkeästi sanan kiitos. Se ei kirvele yhtään ja on helponleppeä sana päästää suustaan. Minä Campasimpukka, kiitän sinua Iskä saamastani haasteesta. 

Vaihe kaksi: Valitaan sopivat blogit. Tämä on vaikeaa, sillä näitä haasteita piisaa ja hipoo toisiaan blogitaivaalla niin, että porrastukset paukkuvat. Jotkut eivät pidä näistä yhtään, toiset kovastikin. Niinpä heitän lievällä alakierteellä haasteita. Jos niistä tulee takalaittomia, ei se haitanne, ei ainakaan enempää kuin tietämättömyyteni pesäpallotermistöstä? Haasteen saa siis vallan mainiosti jättää huomiotta. Koska tässä haasteessa on tarkoitus kertoa itsestään, valitsin sellaisia blogeja, joitten kirjoittajista en tiedä vielä kovin paljon, mutta mielelläni tietäisin lisää. Kahdeksan sijasta haastan kaksi, ekat kirjaimet ovat luvuissa samat, sehän riittää hyvin, eikö vaan? Haastetuille laitetaan tieto haasteesta vaikkapa kommenttilaatikkoon. Sen teen pikimmiten ja jään odottamaan kuin lapsi kirjoitettuaan joulupukille, mitä en sivumennen sanoen kai koskaan itse pienenä tehnyt.

• Amalfin sitruunat
• Helloillamme

Vaihe kolme: Itsestään kertominen. Aikaisemminkin vastaavissa haasteissa tämä tuntuu aluksi siltä hauskimmalta kohdalta, mutta pian se alkaa tökkiä. Ei sitä sittenkään ole universumin valovoimaisin henkilö, ei vaikka mistä vinkkelistä katsoisi. Mutta yritetään. Edellisillä kerroilla taisin jaaritella  eniten keittiöön liittyvistä asioista, joten pysyn nyt sieltä kokonaan pois ja koitan valita mahdollisimman randomeita detaljeja.

1. Olen juuri nyt lievässä pikkujoulujännityksessä, sillä työpaikan vuotuinen tonttujuhla lähestyy. Ensi lauantaina on tunnelma korkealla ja tiptap-meno hillitön. Toivottavasti sillä tavalla sopivan hillitön, ei siten, että myöhemmin maksetaan laskuja.
2. Aloitin eilen tuttavuudenteon maantiepyörän penkin kanssa ja vietin elämäni pisimmän puolituntisen trainerilla. Miten voikaan 30 minuuttia kestää niin kauan? Katsoin tv-sarjaakin siinä samalla ja ikinä jakso ei ole ollut niin turkasen pitkä! Nyt selänpää neuvoo pitämään välipäivän, mutta sitä ei pitäisi totella, sillä toukokuussa se kiittää, kun oikeasti ajamaan päästessä persus on jo tottunut penkkiin. 
3. Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni silmälääkärillä. Silmiini laitettiin paria laatua tippoja ja olinpa hämmentynyt. Oli puolipilvinen päivä ja kotimatkalla (onneksi minulla oli designated driver) näytti kuin jokaisen auton nokalla olisi ollut kaksi pikku aurinkoa tai ainakin pitkät päällä. Iltaa kohden pupillit pienenivät merkillisen eri tahtiin.
4. Olen ihan Solsidan-hypessä. En ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota tähän ruotsalaiseen tv-sarjaan, mutta nyt olen katsonut sen Kammenpyörittäjän kanssa pikavauhtia alusta tähän astiseen loppuun. Se on aivan mainio ja olen oppinut monta hyödyllistä ruotsin kielen sanaa, kuten bajsa, kissa ja blöja. Suosittelen sarjaa, mikäli olette siltä vielä välttyneet.
5. Pidän siitä, että valoisuus lisääntyy. Nyt sen oikeasti jo huomaa. En varsinaisesti ole kyllästynyt talveen tai lumeen, mutta valoa kaipaan, ainakin jos pupillini ovat normiasetuksilla. Valokuvaamiseenkin valo tuo taas kaivattuja mahdollisuuksia ja vaihtelua.
6. Läpäisin vaativan Eläkeläiset-kokeen ja pääsen huhtikuussa kahdelle bändin Saksan-keikoista. Olimme aluksi miettineet Tsekin keikkoja, mutta Saksa, pretzelit, Mosel ja Trier veivät voiton. 
7. Nyt törmäsin seinään, en keksi enää yhtään asiaa.
8. Kiitän uudelleen saamastani haasteesta, sillä kiitosta ei voi sanoa koskaan liikaa. Tai ehkä, jos vielä kauan jatkaisin, se menisi liiallisuuksiin.