Herkusta hävikiksi

Mukavia lauantaiaamuja voisi olla useammin, vaikka kaksi kappaletta viikossa, toinen voisi olla keskiviikon paikalla. Nyt mentiin viikko ihan normijärjestyksessä ja torstain kohdalla alkoi tuntua väsymystä, jota ei enää päivänokosilla kuitata. Menin nukkumaan kello 19. Nukuin tyytyväisenä, kunnes heräsin johonkin ja huomasin, että eteisessä on vielä valo. Se tarkoittaa yöaikaan sitä, että teinit ovat vielä hereillä ja tietokoneillaan. Paukkasin otsa rypyssä posmittamaan, että miten täällä vielä notkutaan valveilla ja nukkumaan siitä. Jälkeläinen sanoi rauhallisesti, että äiti kello on vasta puoli kymmenen, mene takaisin nukkumaan. Menin.

Viikon iloisin juttu on ollut se, että saatoin peruuttaa  poikaystävän etsimiseni. Sellainen projekti on leijunut ilmassa siitä asti, kun Kammenpyörittäjä sai minut ilmoitettua L'Eroicaan, mutta jäi itse vielä ilman paikkaa arvontaa odottamaan. Hän tiedusteli, mahdanko minä tarvita iäkkäämmän poikaystävän, sillä yli 60-vuotiaat miehet saivat tänä vuonna samanlaisen "sukkana läpi"-ilmoittautumisen kuin naisetkin. Onneksi en kauhean aktiivisesti vielä etsinyt seuralaista, sillä nyt olisin joutunut kanseloimaan koko homman. Torstaina Kammenpyörittäjä sai selville L'Eroican sivuilta, että häntä arpaonni suosi ja hänelläkin on ajoissa nyt paikka! Varasimme oitis lentoliput ja seuraavana ohjelmassa on toisen pyörälaukun metsästys. Pyöräni on yhä palasina, mutta onhan tässä aikaa vielä melko tarkalleen puoli vuotta.

Tällä viikolla olen toteuttanut kyseenalaisella menestyksellä herkusta hävikiksi-teemaa. Jääkaapista löytyi eilen kuutta erilaista tähdenlentoa, jotka valmistushetkellä olivat vallan mainiota ruokaa, mutta nyt ainoa paikka jämille oli komposti. Miksi välillä kiinnostus ruoanlaittoon ja ruokatarvikkeiden järkevään käyttämiseen on näin pakkasen puolella? Olin itseeni melko pettynyt, etenkin kun Campasimpukka osallistuu UN Womenin Nälkä voidaan voittaa-keräyskampanjaan. Lupaan yrittää parempaani tulevalla viikolla ja aloittaa jo tänään.