Ruoka-apua Suomen Lapista

matkalla uuniin

Olemme onnekkaita, sillä saamme aika-ajoin paketin pohjoisesta, se tulee yleensä yön yli linja-autossa, eivätkä hyvin pakatut elintarvikkeet ole matkasta moksiskaan. Vähän aikaa sitten oli taas paketin aika, mukana oli äitini leipomaa ruisleipää, parempaa kuin mikään oma tekeleeni, kalaa eri muodoissa ja pussi, josta paljastui neljä pientä lintua. Saimme selostuksen koko paketin sisällöstä ja opin, että linnut olivat riekkoja. Umpijäiset linnut siirtyivät siinä vaiheessa vielä pakastimen uumeniin, mutta eilen päätin, että tänä viikonloppuna ne syödään. 

Lapsuusvuosilta muistan hyvin ne ajat, jolloin isä metsästi. Hän oli pienriistan metsästäjä, metsäkanalinnut ja jänikset olivat hänen pyssynsä tähtäimessä. Hirviporukkaan hän ei koskaan kuulunut, liekö ollut niin, ettei etelän ihmisenä päässyt lappilaisten piireihin. Meillä oli pystykorvia isän metsäkavereina, äiti  ja tytär, Pimu ja Lilli. Siinäpä topakat emännät, pitivät koko perheen kurissa ja nuhteessa. Olen aina pitänyt pystykorvaa kaikkein parhaimpana koirana, jotenkin niin tuimana ja asiallisena. Siinä ei paljon hempeillä, kun pystykorva on talossa. 

Isä ei paljon laittanut ruokaa, äiti vastasi arkisesta ruokahuollosta, mutta kun isä metsästi, hän kyllä hoiti saaliit ainakin patavalmiiksi, ellei pöytään asti. Linnut valmistettiin yksinkertaisesti padassa hauduttaen ja käynnissä oli aina kisa onnistuisiko sisareni tai minä selvittämään aterian ilman yhtäkään haulia lautasen reunalla. Myöhemmillä vuosillaan isä hempeytyi, tai tuli niin huononäköiseksi, ettei enää ampunut sen enempää lintuja kuin jäniksiäkään. Makumuistot ovat kuitenkin jääneet mieleeni niistä riistapadoista.

Tänään tein riekkopataa omiin muistoihini perustuen, sillä en oikein löytänyt ohjeita, jotka olisivat heti olleet toteuttamiseen houkuttelevia. Riekot olivat sulaneet yön aikana jääkaapissa ja aamulla otin ne kulhoon pöydälle lämpenemään. Pyysin Kammenpyörittäjää etsimään minulle jotain lintulientä pakastimesta ja kalkkunalientä löytyikin. Kuivasin riekot talouspaperilla ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Paistoin lintujen kylkiä hetkisen verran voissa pannulla ennen kuin siirsin lintuset isoimpaan pataani. Kaikki neljä lintua mahtuivat sinne kyljilleen. Pilkoin yhden suuren porkkanan ja kaksi punasipulia isoiksi lohkoiksi, samoin kolme suurta ruskeaa herkkusientä. Sujautin lintujen välikköihin porkkanat, sipulit, sienet ja muutaman katajanmarjan. Päälle kaadoin kalkkunalientä niin, että linnut olivat puoliväliinsä asti liemessä. Aivan pinnalle sirottelin timjaminoksia ja laitoin padan uuniin 175 asteeseen.

Pata oli uunissa noin 2 tuntia. Käänsin kerran linnut toiselle kyljelleen ja parin tunnin kuluttua ne vaikuttivat olevan kypsiä. Lisänä tarjosin voilla ja kermatilkalla ehostetut eiliset palsternakkaperunoiden loput, karpaloita ja salaattia. Lintu maistui syvän riistaiselle, oli mureaa ja yksi siivekäs ruokailijaa kohden oli oikein passeli määrä. Olemme syöneet aika paljon erilaisia luullisia linturuokia, joten kokonaisen linnunkaan tuominen nenän alle ei hämmästytä ruokakuntaamme. Yksi hauli oli aterian jälkeen Kammenpyörittäjän lautasella, ei mennyt hammas rikki. Kiitos paketin lähettäjille!