Makkarasoppa tämäkin

On olemassa ruokalajeja, joita en ole koskaan tehnyt, esimerkiksi makkarasoppaa. Siis sitä, mihin tulee perunaa ja lenkkimakkaraa, jos oikein hurjaksi ryhdytään, porkkanaa. Syön sitä kyllä mielelläni, muttei vain koskaan tule itse tehtyä sitä. Tänään söimme keittoa, jota voisi sanoa makkarakeitoksikin, jos ei ole termien kanssa niin nokonuuka. 

Tein joitakin viikkoja sitten keittoa myskikurpitsasta ja vähän kaikesta muustakin, mitä vihanneslaatikosta sattui löytymään. Tänään päivällissuunnitelmat lähtivät liikkeelle Espanja mielessäni, sillä Baskimaan ajo päättyy aika-ajoon tänään ja kylmälaatikossa majaili pussillinen mainioita raakachorizoja. Olin myös ostanut uuden myskikurpitsan, se vaihtoi päivittäin paikkaa työtasolla ja olin ainakin kerran jo pudottaa sen lattialle. Muistelin edellistä keittoa tehdessäni huomanneeni ohjeita selatessani, että usein kurpitsa paahdetaan ja nyt halusin kokeilla paahtamista. 

Valitsin kurpitsan pariksi valkosipulin, päätin paahtaa muhkeita kynsiä kuorineen yhdessä kurpitsan kanssa. Halusin saada aikaan mehevää valkosipulitahnaa, jota laittaisin sitten keittoon aluksi varovaisesti ja lopulta ehkä kaiken harmitellen, etten paahtanut enempää kynsiä. Yritin halkaista kurpitsan kahteen yhtä suureen osaan, mutta otteeni kurpitsasta lipesi sen verran, että toisesta puoliskosta tuli toista huomattavasti suurempi, niinpä halkaisin senkin vielä kahtia. Niin minulla oli kolme palasta kurpitsaa. Raaputin siemenet ja säikeiset osat pois ja nostin palat leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle. Ripottelin mukaan isoja valkosipulin kynsiä. Maustoin kurpitsapalat suolahiutaleilla ja pippurilla, muutamalla timjami- ja rosmariinioksalla ja ripsin hieman oliiiviöljyä päälle. Paahdoin kurpitsaa ja valkosipulia 200 asteessa noin tunnin. Annoin niiden jäähtyä.

Päivällisajan lähestyessä kaavin kypsän kurpitsanlihan kulhoon. Puristin pehmeän valkosipulin kuorestaan lautaselle, siitä tuli juuri sellaista tahnaa kuin halusinkin, täysin vailla kitkeryyttä. Pilkoin yhden sipulin ja sulatin puolen litran rasian ankkalientä. Sulatin padassa voinokareen ja paistoin siinä sipulia hetkisen ennen kuin lisäsin pataan kypsän kurpitsan ja hieman valkosipulitahnaa. Lisäsin vähän lientä ja annoin keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. 

Leikkasin kaksi chorizomakkaraa ohuiksi viipaleiksi, eilisen patongin loput kuutioiksi ja muutaman eiliseltä jääneen tähdechipsin pieniksi paloiksi. Kuumensin paistinpannulla hieman oliiviöljyä ja paahdoin leipäkuutioita hetkisen öljyssä ja ripotin niille hieman bruschettamaustetta. Nostelin paistetut leipäkuutiot talouspaperiarkin päälle jäähtymään. Seuraavaksi nostin samalle pannulle pieniksi kuutioiksi leikatut ranskanperunan palat ja paahdoin niitäkin joka puolelta niin, että niistä tuli rapeita perunanoppia, jotka myös nostelin jäähtymään. Viimeiseksi pannulle pääsivät chorizoviipaleet, ne paistoin oikein rapeiksi. Kaikki nämä lisäkkeet laitoin omiin pieniin kuppeihinsa odottamaan peiteltyinä. 

Kauhoin kypsän kurpitsamassan tehosekoittimeen ja lisäsin hieman lintulientä mukaan niin, että lopputulos oli sakeaa keittoa. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maistelin sitä. Lisäsin valkosipulitahnaa, suolaa ja pippuria, sekä lorauksen kermaa. Kuumensin keiton ja annostelin sen lautasille. Kukin saattoi ottaa annokseensa mieluisiaan ripoteltavia, chorizoa, krutonkeja, perunakuutioita tai tuoretta timjamia. Kaikkiakaan ei kielletty ottamasta. Ja niin me teimmekin. Paahtaminen teki kurpitsalle ihmeitä ja valkosipuli maistui pehmeästi.

Olemme viettäneet J. Karjalais-viikonloppua. Aloitimme eilen soittamalla ensin uutta Et ole yksin-levyä sen verran, että kappaleet tulivat tutuiksi. Sitten kaivoimme kaikki vinyylit ja CD-levyt esille ja aloimme soittaa niitä aikajärjestyksessä. Kummankin nuoruuteen J kuuluu kyllä vahvasti ja esimerkiksi Villejä lupiineja on aivan selvästi sen kevään levy, jolloin esikoispoikamme syntyi. Hän joutui altistumaan levyn kuulemiselle niin ennen syntymäänsä kuin sen jälkeenkin. Ilmeisesti vaikutus on ollut kuitenkin positiivinen, sillä hän kävi äsken lainaamassa uuden levyn laittaakseen sen omalle soittimelleen. Nuorempi perillinen lähti treffeilleen levypakettiin kuulunut paita päällään.