Pyöräilyviikolla italialaista parsakeittoa, herkkää ja hentoa

Tällä viikolla Suomessa on vietetty pyöräilyviikkoa ja minäkin olen päässyt flunssastani niin hyvin, että uskaltauduin ajelemaan. Se onkin tarpeen, sillä ensi viikonloppuna minun on määrä osallistua Vaasassa järjestettävään Retrokilpurit-tapahtumaan yhdessä Kammenpyörittäjän kanssa. Nousin 1980-luvun Peugeotini selkään ja kyllähän ajaminen sujui edelleen. Takapuoleni on luultavasti huomenna sitä mieltä, että ensi kesänä sitten seuraavan kerran, mutta kun ei anna periksi, tottumus valtaa pian taas alaa. 

Girossa oli sään suhteen huono-onninen päivä. Vuoristoetapin reitillä oli niin paljon lunta, että reitti täytyi laittaa uusiksi, eikä etapilta juurikaan ollut kuvamateriaalia viimeisiä satoja metrejä lukuunottamatta. Huominenkin etappi sijoittuu Alpeille, jossa talviset olosuhteet voivat vaikuttaa silloinkin. Kokonaiskilpailua johtaa Vincenzo Nibali, toisena keikkuu Cadel Evans ja kolmantena on takatukka Rigoberto Uran Uran.

Kammenpyörittäjä oli löytänyt kaupasta lähes lähiparsaa, eikö saksalaista melkein voisi jo kutsua lähiruoaksi? Etsin italialaista ohjetta valkoiselle parsalle ja löysinkin sellaisen Con le mani in pasta-blogista. Italiantaitoni ollessa edelleenkin aivan olematonta käytin kääntäjää, mikä aiheutti hieman päänrapsutusta. Sain kuitenkin ohjeesta selkoa, tai ainakin sain aikaan erinomaisen keiton. Sovellukseni ohjeesta sisälsi:

• nippu valkoista parsaa (8 ta 9 paksunpuoleista tankoa)
• 0,5 l kalkkunalientä
• 0,5 l vettä
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• pecorinoraastetta
• mantelilastuja
• ruohosipulia

Kuorin parsat kevyesti ja leikkasin kunkin tangon päästä muutaman millin pätkän pois. Sulatin kalkkunaliemen ja kiehautin sen yhdessä veden kanssa. Leikkasin parsat parisenttisiin pätkiin ja laitoin ne liemeen kiehumaan yhdessä kuorittujen valkosipulin kynsien kanssa. Keittelin parsoja ja valkosipulia noin viitisen minuuttia ja kalastin ne reikäkauhalla lautaselle. Kaadoin liemen kannuun odottamaan. Sulatin voin kuumassa kattilassa ja sekoitin mukaan jauhot, joita paistoin pari minuuttia miedolla lämmöllä varoen sitä, että roux ruskettuisi. Kaadoin kuuman liemen kattilaan ja sekoitin vispilällä, nopeasti siitä muodostui vaalea keittopohja. Lisäsin mukaan lähes kypsät parsapalat, valkosipulit ja kerman. Annoin keiton kiehua muutamia minuutteja, että parsat tulivat aivan kypsiksi. Kauhoin ne mikserin kannuun ja otin mukaan pari kauhallista keittopohjaa. Surruutin parsat aivan atomeiksi ja sekoitin pehmeän massan keittopohjaan. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla. Annoksen pinnalle ripottelin hieman mantelilastuja, juustoraastetta ja ruohosipulia. Keitto maistui hienostuneelle ja rakenne oli sileä ja pehmeä. Pidimme kaikki keitosta kovasti ja se sopisi mainiosti isommankin päivällisen alkukeitoksi.